Firedoom

Maamme doom tilanne on tällä hetkellä ilahduttavan vahvassa kuosissa, kun toinen toistaan synkempiä, tummempia ja erinomaisempia orkestereita nousee kalmistojen yläpuolelle tuon tuostakin. Esikoispitkäsoittonsa vastikään julkaissut Ablaze In Hatred liittyy reipasta vauhtia kasvavaan mananväkeen, sillä vaikka ryhmän debyytti ei uusia hautuutantereita valloitakaan on se taattua tuomiota alusta loppuun saakka.

Sopivasti vuoden synkimpään aikaan julkaistava Deceptive Awareness keskittyy sinne synkkyyden kauniimpaan laitaan, missä hautakedoilta nousee jopa joitain kukkasia kalman kylmän usvan sekaan. Hautuumaan ristit ovat tällä kertaa siis poikkeuksellisen koristeellisia ja sijoitettuna oikeinpäin, säätilana on tietysti kirkas ja tyyni täysikuu. My Dying Briden loputtomaan jälkeläisjoukkoon liittyvä Ablaze In Hatred ei siis lähde keksimään arkkua uudelleen, mutta retkue pystyy nousemaan genren keskitasolle perusasiohin turvaavalla avauksella.

Deceptive Awarenessin parhaat hetket vietetään sen melodisimman kolmanneksen parissa ja muutamissa tunnelmallisimmissa maalailuissa tuska pusertuukin jo esimerkillisesti viisuista ulos. Vaikka ryhmä ei yllä vielä ensiyrittämällä aivan sinne Swallow The Sunin, Shape Of Despairin ja kumppaneiden miehittämään mestaruus-sarjaan, laskee se nyt itselleen tukevan kivijalan tulevaisuuden taipaleita ajatellen.