Julkaistu: 05.11.2006
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Kuopiolaisyhtyeen kolmen biisin ep:ltä nousee ensinnä esiin kuulaan rockin lisäksi solisti Annika Tepposen laulu, josta nousee vahvasti mieleen Laura Närhi. Kemopetrol-vaikutelmaa lisää yhtyeen leijaileva utuisuus, mutta samalla linjalla ei sitten muuten kuljetakaan. Vaikka jo nimellä mennään astraali-vyöhykkeillä, on touhussa enemmän monista tyyleistä vivahteita hakevan psykedeelisen avaruusrockin piirteitä kuin kuulaan kiivasta elektro-maailmaa. Viisikon musiikillisessa maailmassa leijaillaan tummasti, maalataan säröisillä kitaroilla värikkäitä kaaria, ja pohdiskellaan utuisasti. Kliimaksit haetaan rockaavasta kieputuksesta, vaikka suuremman osan matkasta leijaillaan ja haaveillaan. Hetkittäin touhu maistuu vielä hivenen keskeneräiseltä, toteutus ei vastaa ihan haettua sävyä. Särähtelee...
Toimivin kokonaisuus on avausraita Lust In Men kylmän funkahtava maalailu. Parhaimmillaan yhtye on ääripäissä, leijailussa ja mm. Drive Onilla mainiosti toteutuvilla kiihdytyksillä. Siinä välillä homma hetkittäin turtuu pahasti. Jamipohjaiseksi yhtyeeksi viisikko on kyllä onnistunut tiivistämään antinsa inhimillisen kokoisiin kappaleisiin. Toki vieläkin keskiosista voisi vähän napsia ylimääräistä lihaa pois. Silti, ihan persoonallinen tuttavuus ja kohtuullisen toimiva ensimmäinen taidonnäyte.
Kuopiolainen vuonna 2003 perustettu viisikko soittaa leijailevan kuulasta avaruusrockia, jota maustetaan paikoin mm. funkilla ja jazzilla.
Katso myös: Aukea
(Päivitetty 15.6.2010)
