Levy-yhtiö

Korkealta kaartavaa ja valoisasti hellivää melodisen (voima)poppista kitararockia soittava Joensuulais-viisikko julkaisee marraskuun puolivälissä debyyttinsä. Kohtuullisen pitkään haudottu kymmenen biisin kokonaisuus lähtee hienosti liikkeelle 700 Million Worriersin heleästi kaartavalla, positiivisesti haaveilevalla kepeydellä. Tarttuvuuden lisäksi Voltasin soitossa miellyttää ennen muuta irtonaisuus ja rentous – viisikko saa homman vaikuttamaan helpolta, mikä taas kuulijan korvaan kuulostaa mukavalta tekemisen ilolta. Kaapon melko korkealta kaartava laulu erottuu massasta ja kuorruttaa mainiosti letkeätä kitaralaukkaa. Sinkkuna julkaistu Waltz 47 jatkaa hyvää työtä töksähdellen puksuttavalla poljennolla, Only When We´re Breaking lähtee jo nimensä mukaisesti melankolisempiin tunnelmiin. Verrokeista The Voltasin touhussa maistuu ehkä eniten kotimainen Lemonator, vaikka bändien kappaleet erottuvatkin selkeästi toisistaan. Samanlaista korkealta kaartavaa haikeutta ja iloisen kevyttä voimapopittelua on kuitenkin ilmassa.

Seventeenistä oikeastaan puuttuvat vain ne taputukset, pianolla ja puhaltimilla vahvistettu Boy You Boy nousee kertosäkeellään ja nytkyttävällä potkullaan yhdeksi levyn tähtihetkistä. Jos tuli aiemmin mieleen Lemot, tuli nyt jostain mieleen popimpi versio Tehosekoittimesta - eli voimapoppi on paikoin kohtuullisen juurevaa. Vielä pitää mainita hieno Ordinary Boy ja menevä Odeon, eikä nimibiisin kaihoisa tanssikeikutuskaan ole mikään turhanaikainen hutaisu. Kaikkea muuta. Levy-yhtiön uusi kiinnitys lunastaa jo debyytillään paikkansa suomalaisen iloisemman kitarapopin tähtitaivaalta.