Jorma Tapio & Terje Isungset: Aihki

Tapion ja Isungsetin suomalais-norjalainen yhteistyö on tuottanut levyllisen vapaata improvisaatiota. Aihkin säveltaidetta ei todella olla suunniteltu paljoa etukäteen, sillä minkäänlaisia rakenteita tai teemoja on levyltä turha hakea. Kiekon ansiot ovat erityisesti mielenkiintoisilla instrumenteilla luoduissa tekstuureissa sekä hiljaisuuden hyödyntämisessä. Isungsetin perkussiotaiteessa on parhaimmillaan vahva tunnelma. Mana-kappaleen munniharppujunnaus johdattelee kärsivällisen kuuntelijan lempeään transsiin. Useiden kappaleiden taustalla kuuluva ihmisäänistä muodostuva ambienssi luo erehdyttävästi vaikutelman muinaisista menoista osanottajineen. Takakantta lukiessa paljastuu kuitenkin, että kysymys on modernista rituaalista - levy on nauhoitettu pääosin livenä Tampereen Telakka-ravintolassa.

Aihkin ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että näin vapaamuotoinen ilmaisu toimii vain harvoin täysipainoisesti levyltä kuunneltuna. Elävää esitystä seuratessa mahdollisuus tarkkailla soittajien ja yleisön välistä reaktioita antaa tällaiselle musiikille kokonaan toisen ulottuvuuden. Parhaimmillaan se alkaa muistuttaa ylimaallista keskustelua. Levynkansien kansatieteelliset valokuvat runolaulajista ja tuohitorvia soittavista mummoista liittää musiikin jonkinlaiseen perinnemusiikin kontekstiin. Kysymys on kuitenkin kuriositeettien varaan rakennetusta folklorismista.