Melotrik

Maa on martaassa ja lyijynharmaat pilvet laahustavat taivaalla. Mikäpä sopisi paremmin syksyn soundtrackiksi kuin dekadentti syntetisaattorivetoinen pop?

80th Disorder on julkaissut kahdeksanvuotisen historiansa aikana lukuisia omakustanteita ja saavuttanut mustahuulien ja mustahuulismielisten keskuudessa suosiota keikkailemalla pitkin maata. Nyt Oulun nelikko on julkaissut kauniisiin pahvikansiin pakatun pikkulevyn nimeltä Transform, joka on miellyttävä ääniraita loppuvuoden tunnelmiin.

Neljän biisin ep:n potkaisee käyntiin kiihkeästi sykkivä nimikappale Transform. Huomio kiinnittyy ensialkuun 80-lukuiseen, kuulaaseen ja ilmavaan tunnelmaan. Laulaja Veli-Matti Pekkolan ääni muistuttaa kohtuulliseen paljon Morrisseytä, mikä vain lisää retrofiiliksiä. Eikä haittaa, sillä musiikki soljuu niin hienosti - laulussa on jonkinlaista uhkaavaa, pidäteltyä voimaa mutta samalla herkkää ja haurasta kauneutta. Soittokin soi oikein hyvin. Sympathy Onessa koukuttaa eritoten kertosäkeen jälkeinen optimistisen nostattava lyhyt ja simppeli instrumentaaliosuus. Desolate Journey on katkeilevine komppeineen, rypistyksineen ja kitarapurskeineen energinen välipala ennen Death in Venicen maalailevaa ja hitaasti kasvavaa tunnelmointia.

Transform on oivallinen maistiainen 80th Disorderin tyylikkyydestä. Kokonaisuus on sopivan mittainen ja jättää mukavasti nälkäiseksi. Ensi vuodeksi on lupailtu kokopitkää albumia, jolta voi tämän näytön perusteella odottaa paljonkin.