Valse Triste: Madon luku

If Society

Millainen levy päättyy kuorsaukseen ja linnunlauluun? Varmasti useampikin saattaa niin tehdä, mutta jo kaksikymmentäkolme vuotta omannäköistään meteli-punk-mätkettä esittäneen Valse Tristen tuore kahdenkymmenen raidan äänite on tässä sarjassa siinä mielessä omillaan, että moinen ei missään suhteessa tunnu oudolta tai poikkea albumin hengestä. Räkä poskella riekuttua möykkää, jolla ne pikkulinnut kyllä karkoitetaan...

Mikko ja Wasky huutavat toisiaan täydentäen, Essi pieksee kitaraa junnaten ja Raine ja Janne pistävät tujun taustan sen verran hikisesti, että Madon lukua ei tule mieleenkään nimittää miksikään diesel-koneeksi. Yli-viritetty kaksitahti tässä taitaa paukkua. Kuulokokemus ei tällä kertaa ainakaan suorilta paljasta mitään erikoisinstrumentteja ja show-puolikin jää sivummalle kun viisikko keskittyy piiskaamaan musiikkia. Tai no, on se ainakin enemmän musiikkia kuin joskus alkuaikoina, silti vieläkin moni nimittäisi moista rymistelyä lähinnä sietämättömäksi meteliksi. Mistä nämä iki-punkkarit varmasti olisivat lähinnä otettuja.

Jotain VT:ssa on sellaista, joka saa tällaisenkin aika pitkälti yhtä jyräävää panssariuraa kyntävän pitkän levyn (no punk-mitoissa ainakin melkoisen pitkän) kuulostamaan hilpeältä ja jopa mukaansa tempaavalta. Varsinaisia koukkuja touhussa ei ole, mutta pelkkä hillittömyys ja tinkimätön hauskanpito tekevät albumista melkein mieluusti kuunneltavan. Taidan silti säästää suurimman VT-diggailuni live-keikoille, vaikka Vastus kuulostaakin jopa hienolta biisiltä. Se lienee Tristen yhteydessä jo melkoinen kehu se. Saan minä tästä ainakin enemmän iloa irti kuin samoihin aikoihin julkaistusta nuoremman polven VENE-yhtyeen meteli-kiekosta, joten täytynee pistää merkkipaalu plussan puolelle.