The Doors: Live In Hollywood - The Highlights From The Aquarius Theatre Performances

Elektra

The Doorsin 70-luvun alussa julkaisema Absolutely Live on yksi maailman kaikkien aikojen parhaista konserttitallenteista. Sen tunnelmassa on jotain sanoinkuvaamatonta eloa ja alituista liikettä – kuin musiikillinen trippi ilman haittavaikutuksia. Lisäksi levy ei ole ainoastaan kokoelma bändin suurimpia hittejä, vaan pääosaan nousevat uskomaton The Celebration Of The Lizard-marathon (joka pitää sisällään mm. Not To Touch The Earth-biisin) ja utuinen When The Music’s Over, jotka ovat aivan eri puusta veistetyt kuin esimerkiksi bändin tunnetuimmat sinkkulohkaisut. Tasan puolet Absolutely Liven biiseistä löytyy myös tuoreelta Live In Hollywood-taltioinnilta, joten tässä valossa ”uuden” levyn pukkaaminen markkinoille tuntuu vähintäänkin omituiselta.

Toisaalta, tilaus lienee olemassa: 2000-luvulla Jim Morrisonin haamu elää yhä virkeänä ja myy siinä sivussa myös tolkuttomasti levyjä. Nuorena ja kauniina kuolleen keulakuvan ja mystisen imagonsa avulla The Doors on onnistunut voittamaan puolelleen sukupolven toisensa jälkeen. Ajan pyörä pyörii, mutta herkät 16-vuotiaat runopojat- ja tytöt eivät tästä maailmasta katoa koskaan. Toki musiikillakin on osuutensa tässä, sillä yhtyeen aikanaan luomasta monisyisestä musiikista on helppo löytää omaan tajuntaan kolahtavat suosikkinsa. Karkeasta rajattuna Live In Hollywoodin biisit voi jakaa kolmeen luokkaan; popahtavat ja tarttuvat (Light My Fire, Touch Me), tiukat rokkirypistykset (Back Door Man, Break On Through, Five To One) ja progehtavat runotyylittelyt (When The Music’s Over, Universal Mind). Vaihtoehtoja siis on, valitse vain omasi.

The Doorsin jälkeensä jättämää katalogia on vaalittu asiantuntevalla huolellisuudella. Laadukkaat uusintapainokset ja kokoelmat ovat poikkeuksetta antaneet myös rahoille vastinetta ja sama tendenssi jatkuu Live In Hollywoodilla. Tukkoisuudesta tai soitinten puuroutumisesta ei ole tietoakaan ja myös kannen infoon on selkeästi panostettu. Levyn tarpeellisuudesta muuna kuin kuriositeettina en sen sijaan ole aivan yhtä varma.