Thy Mesmerized: Thy Mesmerized

Maor Appelbaum

Välillä hieman ihmetyttää, mitä kaikkea jotkut ihmiset vaivautuvat prässäyttämään levylle. Kun on kuunnellut Thy Mesmerizedin albumia kolmen biisin verran, alkaa ihmetellä, että eikö tämä intro-osuus jo lopu. Ei, se ei lopu koko levyn aikana. Jokainen albumin kahdeksasta raidasta on minun korvaani käytännössä identtinen, täynnä kohinaa jonka päällä vahvasti efektoitu miesääni messuaa. Ei komppia, ei rakennetta, ei riffejä. Ei tämä ole edes hauskaa enää - jos kyseessä olisi tupla-albumi, niin sitten ehkä.

En ole varmastikaan tämän levyn kohderyhmää, mutta en heti keksi yhtäkään ihmistä joka olisi. Onhan tässä hieman bläkkistunnelmaa, mutta vahvemmin tämä taitaa sijoittua jonnekin dark ambient -kentälle. Valtaosa postrockistakin on mielenkiintoisuuden juhlaa tähän verrattuna. Ehkä tästä voisi leikata minuutin pätkän johonkin kauhuelokuvaan? Toivottavasti Israelissa tehdään muunkinlaista musiikkia, muuten siellä ei todellakaan mene hyvin.