Twelve Tribes: Midwest Pandemic

Ferret Music

Yhdysvaltalainen metallijoukkio Twelve Tribes kuulostaa tällä toisella albumillaan heti ensimmäisen biisin alusta lähtien juuri niin jenkkiläiseltä orkesterilta, kuin mitä vain voi odottaakin. Viisiukkoisen ryhmän moderni rytyytys herätti kotimaassaan huomiota jo parin vuoden takaisella The Rebirth of Tragedy debyytillä, mutta läpimurto vanhalla mantereella jäi saavuttamatta. Sama kuvio toistunee myös uuden pitkäsoiton kanssa, sillä vaikka Twelve Tribesin soitosta ei suoranaisesti mitään puutukaan, jää se silti liian kauas genren kapesta ja terävästä kärjestä.

Midwest Pandemic satsaa voimansa erityisesti raivohullun rankkoihin kaaos-pätkiin, kertosäkeiden melodioihin sekä hemmetinmoiseen asenteeseen. Tällä hartiapankista kotoisin olevalla tinkimättömällä väännöllä muutama kipale nouseekin muiden ylle. Melodioilla kekseliäästi leikkivä Pagan Self Portrait ja murisevan groovaavalla bassolla liikkeelle nytkähtävä The Nine Years Tide käyvät oivista esimerkeistä, kun puhutaan hyvin ansaituista työvoitoista. Kohokohtansa albumi saavuttaa kuitenkin vasta päätöksenä kuultavasta The Recovery: In Three Parts teoksesta. Miltei yhdeksän minuutin mittainen jättiläinen kurottaa ennakkoluulottomasti uusiin suuntiin, progressiivisempien ja vapaampien tuulten puhaltaessa uutta henkeä purjeisiin.

Twelve Tribesin melodiavetoinen metalcore täyttää perusedellytykset, mutta matka Machine Headin, Lamb Of Godin ja kumppaneiden mittoihin on yhä pitkä. Ohiolais orketerilla on toki vahvuutensa, mutta näin tavallisessa tahkoamisessa ne menevät suurimmaksi osaksi hukkaan. Genren suurkuluttajat löytänevät ryhmästä silti kannattavan sijoituskohteen, joten heille lättyä voi suositella lämpimästi.