Reilu kaksi vuotta sitten helsinkiläinen neljän herran muodostama Park yllätti allekirjoittaneen mitä positiivisimmalla tavalla. Bändi täräytti tiskiin Long Since Gone debyytti ep:nsä, joka pisti leuat louskumaan ja polvet notkumaan. Industrial henkinen kitararock kulki vanhan kunnon Gary Numanin, Front 242:n sekä tuoreemman Nine Inch Nailsin viitoittamilla laduilla, eroten silti riittävästi niin näistä nimistä kuin muistakin alan yrittäjistä. Sinänsä melko simppeleitä ja mutkattomia rockbiisejä oltiin jalostettu taiten suuntiin, joita kotimaassamme ei oltu aiemmin juuri rohjettu kokeilla.

Kaksi vuotta on kulunut ja Long Since Gone kuulostaa edelleenkin tuoreelta sekä raikkaalta. Tässä valossa odotukset työn jatkajaa kohden nousivat luonnollisesti huippuunsa heti kun sain tuoreen neljän raidan mittaisen kiekon käsiini – ja kyllä vaan, se sama kaava toimii tälläkin kertaa moitteettomasti. Vaikka bändillä ei ole enää etunaan yllätysmomenttia, pystyy We Are Never Home ep kiteyttämään itseensä paljon koneavusteisen kitararockin puhtainta voimaa.

Kitaristi/vokalisti Veli Tammiruusun pehmeä ääni nousee jälleen verkkaisesti etenevien sävellysten kruunuksi. Hetkittäin vankoiksijkin äityvät kitaravallit saavat päälleen kosketinkoristeluja ja puolittain uudistunut rytmiryhmä pelaa saumattomasti yhteen muun bändin kanssa. Näin tuloksena on neljän kappaleen vahva paketti, josta on vaikeaa erottaa sitä kirkkainta helmeä saati sitten himmeintä hetkeä.

Park osoittaa hallitsevansa niin tunnelmoinnin kuin rankemmankin rutistelun, mutta selkeiden ääripäiden puute vie ep:ltä parasta terää. Avausbiisi Eternal oireilee tosin jo niin selvää hittitautia, että bändiltä on lupa odottaa tulevaisuudessa vielä paljon enemmän.