Drifting Brigade: Drifting Brigade (EP)

”Ei rokin soitto ole työtä oikeaa”, sanoi Klamydia aikoinaan. No, jos ei työtä niin hyvä harrastus ainakin. Drifting Brigade harrastaa.

Kaksi vuotta sitten perustettu Drifting Brigade on julkaissut neljän kappaleen omakustanteen. Kokoonpanomuutosten myötä yhtye on vakiinnuttanut kokoonpanokseen rokin pyhän kolminaisuuden kitara, basso ja rummut. Kappaleet säveltää pääasiassa laulaja-kitaristi Jussi Partanen basisti Teemu Nordlundin ja rumpali Kalle Lehtisen tuodessa biisintekoprosessiin omat vaikutteensa. Yhtye on alusta alkaen luottanut omaan materiaaliinsa ja ollut soittamatta covereita. Tästä on hyvä lähteä.

Neljän biisin cd:n avaa menopala Anything Goes. Rouheaa rokkia, mahtuuhan sitä toki maailmaan. Rupisesta kitarasoundista plussaa. Partanen laulaa ihan kohtuullisesti mutta ei kovin omintakeisesti. Hieman demomainen meininki vaivaa äänitettä tässä vaiheessa eikä meininki ole kovin omaperäistä vaikka rokkaakin melko mukavasti. Kakkosbiisi Black Bird runnoo sekin aidat suoriksi ja kuulostaa, hitto soikoon, varsin kohtuulliselta menorokkistygeltä. Kolme miestä ja kolme minuuttia, tässähän ollaan nimenomaan perusasioiden äärellä. Kolmas kappale From Portobello Road to Oxford Street ei tempoa hirvittävästi laske, mutta hissuttelee välillä ilman säröäkin. Eipä pöllömpää, ja kertsikin rullaa oikein kivasti. Kahdeksanminuuttinen Gearbox Ballad lopettaa pikkulevyn hiljaisemmissa tunnelmissa ihan miellyttävästi.

Drifting Brigade ei tee kovinkaan omaperäistä musiikkia, ja samanlaisia bändejä on varmasti satoja ympäri Suomea. Eipä silti, kyllähän rokkia maailmaan mahtuu mutta välillä keskinkertaisuus puuduttaa. Seuraavalle äänitteelle sitten paremmat soundit ja tarttuvampia biisejä.