Evanescence: The Open Door

Wind-Up

Evanescencen pitkään odotettu toinen studioalbumi The Open Door valmistui melkoisten muutosten jälkeen. Laulajatar Amy Lee huomasi jääneensä melko tukalaan asemaan, pääbiisintekijöiden Ben Moodyn ja David Hodgesin lähdettyä bändistä Fallen –debyytin jälkeen. Kaiken lisäksi bändin basisti päätti jättää bändin alkuvuodesta juuri ennen kiertueita. Olosuhteisiin nähden Lee otti ohjaimet haltuunsa melko hyvin.

Levyn sinkkujulkaisu Call Me When You´re Sober on avoin tilitys Leen vieroitukseen hakeutuneelle poikaystävälle. Nimensä ja muutamien sanoitustensa puolesta kappale on melko tökerö ja väärään genreen ajautunut biisi. Varmasti moni odotti hieman idearikkaampaa toteutusta aiheesta, mutta näin kävi. Myös Lithium tuntuu ruotivan alkoholin ja päihteiden käyttöä. Tästä ei tietenkään voi olla täysin varma, kun biisin nimi on häilyvä eikä se huuda ääneen sitä mistä se kertoo.

Suurinta osaa levyn biiseistä ei erota toisistaan, mutta yksi pomppaa esiin. Mozartin Requiemin Lacrimosa -osiota "samplannut" Lacrymosa nousee joukosta edukseen. Kyseessä on sen verran tunnettu klassisen musiikin osio että jokainen keskivertokuulija sen tunnistaa. Tämäkään ei ole mullistava genrekokeilu, sillä jopa tuota samaa osiota on käytetty lukuisissa muissakin yhteyksissä. Levyn muista biiseistä se kuitenkin erottuu.

Sävellystyö on samanaikaisesti Leen ja Evanescencen vahvuus että heikkous. Kauniit maalailut talvisesta maisemasta, muutamat jykevät breikit ja koukeroisuus pitävät biisejä elossa, mutta liika ahtaminen taas tukahduttaa biisit. Joihinkin biiseihin olisi voinut soveltaa "vähemmän on enemmän" -periaatetta. Levyn hienoimmaksi kappaleeksi nousee tämän johdosta Your Star. Toisin kuin enemmistössä levyn kappaleista, Your Starissa elementtejä lisätään osioiden mukana vähitellen eikä kaikkea täräytetä alkupuoliskolla kehiin.

Loistavaa elementtien kierrätystä Lee harjoittaa Good Enough -kappaleessa. Narnia -elokuvaan alun perin sävelletystä kappaleesta kuullaan osio Good Enoughin -introna. Sen sijaan että Lee olisi heittänyt hylätyn sävellystyön roskakoriin, hän hyödynsi sen levyllä. Edellä mainittu metodi kuvastaa hyvin biisien fragmentaarisuutta. Jokaisessa kappaleessa on vahvoja osioita, mutta kokonaisuus ei hurmaa. Muutamista hyvistä biiseistä huolimatta, lopputulos ei ole kovin yhtenäinen, vaan enemmänkin sekava ja puuduttava.