Julkaistu: 16.10.2006
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo

Vuonna 2004 perustettu Laava l�hti alun perin luomaan maailmanlopun tunnelmissa py�riskelev�� suomenkielist� kasarihevi�. Soitanto l�hti kuitenkin huojumaan enemm�n kohti stoner-rockia. Seitsem�n biisin Alea Rasa-ep:hen menness� hommassa maistuu yll�tt�v�n paljon my�s popit elementit. Viel� kun Michka Hoffren kuulostaa suoraviivaisuudessaan yll�tt�v�n vahvasti Pauli Hanhiniemelt�, tekee mieli kutsua Laavaa hevivaihteella operoivaksi Kolmanneksi naiseksi.
Sanoitusten puolelta alkuaikojen ideologia tuntuu pysytelleen kehyksiss�. Tulisadetta ja Maailmanloppua menn��n machostelevan jylh�sti. Raskaasta poljennosta ja murisevista kitaroista huolimatta touhu ei kaadu miksik��n sankari-vaellukseksi, mik� on hyv�, sill� sit� osastoa tehd��n turhankin kanssa. Pornoa ja pomminteko-ohjeiden tylysti junnaava punk-s�vy yhdistettyn� ilmavaan leijutteluun vieh�tt�� koko levylt� parhaiten. Silti Alea Rasan s�vyt kuulostavat p��s��nt�isesti hiukan liikaa yksitotisilta ja � sanotaan nyt suoraan � v�lj�ht�neilt�. Hoffrenilta toivoisi hiukan enemm�n tulkintaa, v�hemm�n toteamista. Laukkaava soitto toisaalta etenee hyvin, muttei koukkaa oikein miss��n vaiheessa mihink��n luovaan tai persoonalliseen suuntaan. Meik�l�isen kaltaisen popparin n�kemyksell� kahden pahan eli Hanhiniemil�isyyden ja hevin yhdistelm� ei ole mit��n suoranaista p��ns�rky�, muttei my�sk��n varsinaista parannusta niihin samoihin haukotusta her�tt�viin elementteihin, mitk� saavat karttamaan sek� Kolmatta naista ett� perushevi�.




Kotimainen yhtye syntyi vuonna 2004 soittamaan maailmanloppua synkistelev�� suomenkielist� kasarihevi�. Toteutusvaiheessa soitto ajautui enemm�n kohti stoneria ja my�s kevyemm�t pop-s�vyt tarttuivat keitokseen.
Kotisivut: laava.info
(P�ivitetty 24.03.2008)