Laava: Alea Rasa (ep)

Vuonna 2004 perustettu Laava lähti alun perin luomaan maailmanlopun tunnelmissa pyöriskelevää suomenkielistä kasariheviä. Soitanto lähti kuitenkin huojumaan enemmän kohti stoner-rockia. Seitsemän biisin Alea Rasa-ep:hen mennessä hommassa maistuu yllättävän paljon myös popit elementit. Vielä kun Michka Hoffren kuulostaa suoraviivaisuudessaan yllättävän vahvasti Pauli Hanhiniemeltä, tekee mieli kutsua Laavaa hevivaihteella operoivaksi Kolmanneksi naiseksi.

Sanoitusten puolelta alkuaikojen ideologia tuntuu pysytelleen kehyksissä. Tulisadetta ja Maailmanloppua mennään machostelevan jylhästi. Raskaasta poljennosta ja murisevista kitaroista huolimatta touhu ei kaadu miksikään sankari-vaellukseksi, mikä on hyvä, sillä sitä osastoa tehdään turhankin kanssa. Pornoa ja pomminteko-ohjeiden tylysti junnaava punk-sävy yhdistettynä ilmavaan leijutteluun viehättää koko levyltä parhaiten. Silti Alea Rasan sävyt kuulostavat pääsääntöisesti hiukan liikaa yksitotisilta ja – sanotaan nyt suoraan – väljähtäneiltä. Hoffrenilta toivoisi hiukan enemmän tulkintaa, vähemmän toteamista. Laukkaava soitto toisaalta etenee hyvin, muttei koukkaa oikein missään vaiheessa mihinkään luovaan tai persoonalliseen suuntaan. Meikäläisen kaltaisen popparin näkemyksellä kahden pahan eli Hanhiniemiläisyyden ja hevin yhdistelmä ei ole mitään suoranaista päänsärkyä, muttei myöskään varsinaista parannusta niihin samoihin haukotusta herättäviin elementteihin, mitkä saavat karttamaan sekä Kolmatta naista että perusheviä.