The Valkyrians: High and Mighty

Fat Belt

Ska on parhaimmillaan loistavaa ja huonoimmillaan tympeää. Alkuperäinen jamaikalainen 60-luvun ska on kanonisoitu jälkipolvien toimesta absoluuttisen hyväksi musiikiksi. Brittien 70- ja 80-luvun taitteen toisen aallon ska, etupäässä Two Twone -levy-yhtiön bändit The Specials ja The Beat, toivat skan uudestaan suuremman yleisön tietoisuuteen. Tällöin ska tuli myös viimeistään olennaiseksi osaksi punkkia. 80-luvun lopulta alkanut kolmas aalto pisti pökköä pesään Operation Ivyn paiskoessa hyperaktiivista skapunkkiaan Kaliforniassa. Op Ivy teki maagisia pikkulevyjä, yhden täyspitkän ja hajosi debyytin julkaisun aattona. 90-luvulla ska vettyi ja väljähtyi liian monen mielikuvituksettomia bändin kierrättäessä samaa soundia ja tekopirteää meininkiä. Jos skasta pitäisi tulla hyvälle tuulelle, miksi se vuosituhannen loppua kohden onnistui vain ärsyttämään? Oli miten oli, ei ärsytä enää – kutsutaan paikalle The Valkyrians.

The Valkyriansin High and Mighty on raikas ja perinnetietoinen levy. Listamenestyksestä voisi päätellä sen uppoavan puritanistisempien ska-diggareiden lisäksy myös valtavirtaan. Eikä mitään syytä etteikö pitäisi upota. The Valkyrians hoitaa hommansa vanhaan nojaten, ammentaen sekä vanhasta jamaikalaisesta että etenkin toisen aallon brittiläisestä skasta ja sivuuttaen onneksi kolmannen aallon tukahtuneen meiningin. Levy tuntuu ajoittain jopa hieman pastissilta, mutta luulenpa, että kyse on enemmänkin kunnianosoituksesta.

Levyn aloittaa intronomaisesti Valkyrian Ska, tyylipuhdas ”skata skan vuoksi” -tyyppinen jalannostattaja. Ei tässä mitään uutta ole, osoitetaanpa vain tyylikonventioiden olevan hyvin hallussa. Eikä haittaa, kappale avaa pelin sen verran energisesti. Toisena kuultava Do You Really Wanna Know laskee tempoa hieman mutta tarjoilee eheämmän sävellyksen. Singlenä piakkoin julkaistava biisi käy hyvin bändin käyntikortista esittelemään mistä tässä ryhmässä oikein onkaan kyse. Kolmas kappale on cover Derrick Morganin klassisesta Conquerorista. Aivan loistava päivitys ja levyn nopeampien numeroiden parhaimmistoa! Coming on Time on melkein kuin tyylipuhdasta Justin Hindsia puhaltimien tuplatessa kitaran takapotkut kerrassaan vastustamattomasti. Bob Marleylta & The Wailersiltä lainattu Hooligans jatkaa bileitä ennen Warmth and Shelterin hidastaessa tahtia. Viimeksimainittu on tyyliltään silkkaa rocksteadyä ja päättää A- ja B-puoliin jaetun cd:n ensimmäisen puoliskon varsin seesteisissä merkeissä.

Kakkospuolen käynnistää valkyyrioiden versio The Beatin Rankin´ Fullstopista joka pistää skankkaamaan vastustamattomalla poljennollaan. Woman hidastelee ja herkistelee Too Hotin painaessa jälleen enemmän kaasua. Bändin nimiin merkitty Miracle lainailee Bob Marleyn Lively Up Yourselfiä. Kappaleessa sukelletaan ilahduttavasti jopa dubin sävyihin kaikuineen kaikkineen. Rain Is the Same kulkee puolinopeasti ennen kuin I Don´t Wanna Go Home päättää B-puolen ja koko levyn romanttisissa ja ainakin allekirjoittaneen sieluun iskevissä herkissä tunnelmissa. Vaikka kontrasti levyn ensimmäiseen kappaleeseen on suuri, tekee levyn päättymisen jälkeen mieli laittaa se uudestaan soimaan saman tien.

The Valkyrians on tehnyt tasapuolisen levyn. Kaikkein omaperäisempiä eivät omat sävellykset välttämättä ole, mutta kontekstissaan ehdottomasti mainioita. Huonoa kappaletta ei levyltä löydy, ja kun tunnelmissakin mennään nousuhumalaisista tanssimeiningeistä hempeisiin rakkaudentunnustuksiin asti, ei kyllästyminen iske. Jamaikalainen takapotku on mielestäni maailman hienoimpia musiikillisia keksintöjä. Tämän on selvästikin oivaltanut myös The Valkyrians.