Julkaistu: 14.10.2006
Arvostelija: Jari Jokirinne
Beggars Banquet
Devastations liikkuu tyylillisesti hyvin lähellä esimerkiksi Nick Caven, The Walkaboutsin ja Midnight Choirin kaltaisia nimiä. Tummasävyinen ja pääosin hidastempoinen musiikki saa vahvimman taustatuen pianolta, jousisoittimilta ja muilta akustisilta instrumenteilta. Sähköistä ilmaisua tai tasaista harmoniaa rikkovia purkauksia yhtye käyttää hyvin säästeliäästi. Coalin kymmenestä kappaleesta ainoastaan Take Me Home kulkee tällä radalla ja levyn yleiseen tunnelmaan sen vaikutus onkin lähinnä negatiivinen.
On varsin hämmentävää sisäistää se tosiasia, että Devastations on kotoisin Saksasta. Jäyhät germaanit ovat toki ennenkin kunnostautuneet tummasävyisen musiikin saralla, mutta lähes poikkeuksetta nämä yhtyeet ovat tarponeet syvällä goottirockin tai heavyn suossa. Hienotunteisuuteen ja pinnan alle yltävään viiltävyyteen ei näistä yhtyeistä ole yltänyt yksikään, sillä saksalaiseen mielenlaatuun ne eivät normaalisti vain istu. Devastations sen sijaan pystyy tähän, hieman samalla tavalla kuin Einstürzende Neubauten melodisimpina hetkinään. Ei siis ihme, että Devastations on pariinkin otteeseen toiminut EN:n lämmittelijänä maailmalla. Tätä kautta löytyy siis myös linkki oppi-isä Nick Caveen.
Coal on täynnä hienoja ja täyteen potentiaaliinsa viritettyjä kappaleita, joiden toivoisi löytävän tiensä mahdollisimman monen avaramielisen kuuntelijan korviin. Pienen piirin suosikkibändiksi Devastations on aivan liian hyvä.
Kommenttien keskiarvo:
