DJ Shadow: The Private Press

Island

Ensiksi varoitus: jos aiot kuunnella tämän levyn seisaaltasi, suosittelen, että laitat kaiken varalta ainakin tyynyn perseesi alle.

Kukaan ei varmaankaan odota DJ Shadow'lta paskaa levyä. No, ei pelkoa, The Private Press ei todella ole paska levy. Eikä edes odotetun kovatasoinen. Vaan todella kovatasoinen. Kriittisimmät voivat tosin kitistä, että eihän siviilissä Josh Davisina tunnettu kaveri tässä meille niin kamalasti uuttakaan tarjoa. Ja osaltaan hekin ovat oikeassa. The Private Press on kuitenkin niin tyylikäs kokonaisuus, että narinat unohtuvat kovin helposti.

Kesti kuusi vuotta ennen kuin esikoisplatta Endtroducing... sai jatkoa. Aikaansa DJ Shadow on kuluttanut mm. Quannumin ja U.N.K.L.E.n kaltaisissa projekteissa. Laiska levytystahti saattaa olla kuulijoiden etu, sillä itsensä toistamisen DJ Shadow onnistuu välttämään komeasti. The Private Press on monipuolinen kokoelma modernia rytmimusiikkia, ja modernin rytmimusiikinhan tunnistaa siitä, että se on koostettu vanhoista paloista.

Mobyn Play on vaatekauppamusiikin ehdoton klassikkolevy ja pitää sisällään osin samoja aineksia kuin The Private Press. Six Days vie 60-luvulle, Blood on the Motorway hetkittäin 80-luvulle ja levyn kuuntelukokemus 2000-luvulle. Biisit eivät ole tärkeitä, settihän laadun määrää. Mashin' on the Motorway ja sitä seuraava Blood on the Motorway muodostavat kuitenkin sellaisen riemastuttavan sinfonian, että mainita on pakko. Kunnia Mobylle, mutta The Private Press on niin paljon haastavampi levy kuin Play, että vaatekauppamusiikista on turha puhua. Eli vertaus ontuu, tai pitää olla ainakin helvetin hyvä vaatekauppa.

Jos pidit Psyence Fictionista, pidät The Private Pressistä enemmän. DJ-vetoinen hip/trip-hop ei ole musiikin lajeista niitä helpoimpia, ei ainakaan albumiformaatissa. Hyviä biisejä ja hyviä livesettejä tulee silloin tällöin esille, mutta albumillinen todella kovaa kamaa paljon harvemmin. Siksi hellyn korottamaan The Private Pressin täydellisten kerhoon. Ja kaiken kaikkiaankin siihen tämän kesän eliittiin Sonic Youthin ja Badly Drawn Boyn seuraan.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 03.03.2005:

Pisteet:

mv-l kommentoi (tiedoksi: kirjautuminen ei onnistu??):
jep, samaa mieltä kyseisestä levystä, vaikka en ole mobyn play-levyyn tutustunutkaan.. tunnelma on melko haikea / surumielinen, niinkuin se oli endtroducing:llakin, jotenkin tyyni.. mutta samalla joukossa on veikeitä juttuja, jotka ihan naurattaa kuunnellessa (ja kansissakin), niinkuin vaikka tuolla "machine on the motorway":llä.. tämä ei todella kuulosta valtavirtalevyltä, vaikka vaatekauppaan ehkä sopiikin..