Jerry Lee Lewis: Last Man Standing

Artist First

Vaikka Robert Plantia kritisoitiin rytmisen ajoituksen puutteesta, niin edes h�n ei olisi voinut laulaa Zeppelinin kappaletta Rock n Roll yht� huonosti kuin Jerry Lee Lewis. Aivan kuin h�nen kasvolihaksensa olisivat puudutettu ja h�n yritt�� ravistella niit� eloon. Lewis mumeltaa jotain aivan k�sitt�m�t�nt�, jonka juuri ja juuri pystyy tunnistamaan laulamiseksi. Kyseess� on siis t�m�n hetkisen aikuismusiikin ehdoton kerma kunnioittamassa tuota 50 �luvun rockin mestaria. Mukana ovat sellaiset huippunimet kuin Eric Clapton, Neil Young, John Fogerty, Bruce Springsteen, Rod Stewart, B.B. King, Don Henley, Ringo Starr, Willie Nelson ja muutama Rollari. Kaarti on aika ehdoton, mutta lopputulos ei.

Noin parinkymmenen kappaleen joukkoon mahtuu paljon kuraa, mutta my�s muutama kuunneltavakin kappale. Kangertelevan alun j�lkeen ja usean ohily�nnin j�lkeen kokonaisuudesta voi irrottaa muutaman hyv�nkin kappaleen esim. You Don�t Have To Go, vaikka laiska biitti kuulostaakin silt� ett� rumpali on py�rtym�ss�. My�s Robbie Robertsonin komppaama Twilight toimii omassa lajissaan.

Suurin plussa levylle tulee kappalevalinnoista. Vaikka sovitukset tai esitykset olisivatkin menneet pieleen, ovat kappaleet osuvia. Suurin osa on vierailevien artistien kappaleita jotka ovat aikanaan tavalla tai toisella saaneet innoituksensa Lewiksen musiikista. Kappaleet kuten Springsteenin Pink Cadillac, Fogertyn Travelin� Band ja Rollareiden Honky Tonk Woman nojaavat selke�sti Lewisin edustamaan vanhaan koulukuntaan. Hienoa ett� Lewis my�s tunnustaa t�m�n. Artistien esitt�m�t cover �versiot Lewisin omista kappaleista olisi ollut paljon tylsempi idea.

Last Man Standingiss� tyls�� on kokonaisuus. Levy ja levyn nimi ovat melkeinp� kuvauksia miehen huojumisesta ennen kuin h�n lopullisesti kaatuu. Levy on ylituotettu, t�yteen ahdettu ja t�m� yhteisty�mammutti tulee todenn�k�isesti vajoamaan samaan suohon Sam Mooren uusimman kanssa.