Sub Pop

Usein liian tosikkomaiseksi sortuva rockmaailma tarvitsee hassuttelijoita. Tällä en tarkoita Turo´s Hevi Geen tai Klamydian kaltaisia junttiviihdyttäjiä, vaan sellaisia akteja, jotka muisuttavat mistä rockissa - tai yleisemmin ajateltuna koko popmusiikissa oli kyse. Hauskanpidosta, hyvästä fiiliksestä ja irrottautumisesta arjen harmaudesta. Osuvia esimerkkejä tästä on viime aikoina tullut muutamia - The Darkness palautti eskapismin hard rockiin edes hetkeksi ja Scissor Sisters ampui ensihitillään suoraan hömppädiskon ytimeen. Uhohtaa ei sovi myöskään mm. Head Automaticaa, Electric Sixiä tai Fun Lovin Criminalsia, joiden musiikissa on pilkettä ollut aina mukana.

Myös brasilialainen CSS on hauska yhtye - ainakin tunnetusti huumorintajuttomalla indie-skaalalla mitattuna. CSS:n musiikissa kirskuva ja taidokkaimmillaankin amatöörimainen kitararock yhdistyy halpis-estetiikaan pohjattomasti luottavaan elektronisuuteen. Kömpelyydestä johtuen CSS:n ulosantiin suhtautuukin samalla sympaattisuudella kuin pikkuveljen ensimmäiseen aloittelevaan bändiviritelmään. Tai CSS:n tapauksessa pitäisi varmaankin sanoa pikkusiskon, sillä kuusihenkisestä bändistä peräti viisi edustaa seksikkäämpää sukupuolta.

Jos olen ymmärtänyt oikein, CSS koostuu media-alan moniosaajista, joille musiikki on vain yksi ilmaisun väline muiden joukossa. Olettamusta tukee ainakin se, että kovin loppuun asti mietytty kokonaisuus ei Cansei De Ser Sexy-levy ole. Tunnelmasta toiseen kimpoilevia kappaleita, jotka ilman portugalinkielistä tulkintaa eivät vaihtoehtoisen musiikin tulvassa herättäisi juuri mitään mielenkiintoa.

Kuriositeetin merkit leijuvat vahvasti ilmassa.