Lambchop: Damaged

City Slang

Lamchop on hieno yhtye ja sen keulahahmo Kurt Wagner on yksi parin viime vuosikymmenen parhaista laulukirjoittajista. En usko että tätä lähtee kovinkaan moni tosissaan kiistämään. Meriiteistään huolimatta Lambchopin ura on jonkinlaisessa murrosvaiheessa. Maineen sementoineen – ja bändin todellisen mestariteoksen - Nixonin (2000) jälkeen yhtye on harhaillut useaankin otteeseen fokuksen keskipisteestä. Välityöksi jäänyt Is A Woman (2002) ja liian isoksi kakuksi osoittautunut Awcmon/Noyoucmon (2004) antoivat selviä merkkejä siitä, ettei Wagner hitaasti kääntyvine laivoineen välttämättä pysy koko ajan ruorissa.

Damaged on kuitenkin paluu oikeaan suuntaan. Soinnilliset ylilyönnit ja pullataikinan lailla kasvavat orkestraatiot ovat jääneet vähemmälle ja pääosassa ovat simppelisti itse laulut. Vaikka Wagner ei vieläkään ole pystynyt haastamaan oman kultakautensa tasoa, ovat kappaleet tarpeeksi laadukkaita pitääkseen Damagedin vahvasti plussan paremmalla puolella. Tämä onkin Lambchopin tapauksessa elinehto, sillä Kurtin vähäeleinen ja toteava laulutyyli ei keskinkertaisen materiaalin parissa toimisi lainkaan. Miehen lausunnassa on paljon samaa kuin esim. Leonard Cohenilla, ilman kyynistä pilkettä. Awcmon/Noyoucmon-levyä arvioidessani peräänkuulutin sitä, että olisi mukava kuulla Wagner kerrankin heittäytyvän kappaleen tulkintaan täysillä keuhkoillaan. Pyyntööni on vastattu, sillä Damagedin päättävässä – nimeään myöten eeppisessä - The Decline Of Country And Western Civilization-biisissä, Wagner tähän ryhtyy. Ja vieläpä hyvin seurauksin.

Lambchopin Damaged nostanee bändin ainakin joissain kirjoissa takaisin elävien pariin, mutta mistään suuren luokan paluusta ei voitane puhua. Pikemminkin kyse on viivytystaistelusta, jota Wagner orkestereineen käy väistämättä alkanutta alamäkeä vastaan. Toisaalta, uransa ehtoopuolelle olevan yhtyeen levyksi Damaged on kuitenkin varsin mainio teos.