Elton John: The Captain and the Kid

Universal

Pitkän uran ja kuormalavallisen hittejä suoltanut Elton John on tehnyt jatko-osan Captain Fantastic and the Brown Dirt Cowboy -albumille. Samoin kuin edeltäjänsä 31 vuoden takaa myös The Captain and the Kid kuvaa Johnin ja hänen säveltäjäparinsa Bernie Taupinin kokemuksia vuosien varrelta.

Levyn aloittaa ironinen ja hieman vaisu Postcards from Richard Nixon. Bluesrenkutus Just Like Noah´s Ark on myös jotenkin ponneton yritys, jos kuunnellessa palauttaa mieleen miehen tulisimmat rockrykäisyt 70 –luvulta. Vasta kolmannen kappaleen kohdalla tuntuma on kohdallaan. Wouldn´t Have It Any Other Wayn hieno melodia ja sovitus haikailevat aikaan jolloin Goodbye Yellow Brick Road ja Queenin Night at the Opera olivat suunnannäyttäjälevyt. Tämän jälkeen Tinderbox menee melko huomaamattomasti ohi. Havahtuminen tapahtuu vasta And the House Fell Down –kappaleen kohdalla. Svengaavan leikittelevä kappale tuo mielen miehen 80 -luvun hitin I´m Still Standing, tosin ilman kunnon hitin aineksia. Blues Never Fade Away alkaa melkein samoilla nuoteilla kuin edeltäjänsä, joten vaihdos on saumattoman yhteensopivaa.

Vaikka väite tuntuukin absurdilta ja melkein mahdottomalta, niin Johnin äänessä alkaa olla hieman säröisyyttä. Mies joka on urallaan tiputellut toinen toistaan käsittämättömimpiä falsetteja alkaa kuulostaa enemmänkin ikääntyneeltä baaritulkitsijalta. Kappaleessa The Bridge tämän voi huomata selkeinten. Toinen oudohko havainto löytyy Must Have Lost It in the Wind –kappaleen soitinvalinnoista. Kappaleen huuliharppu on nimittäin positiivinen yllätys, samoin kuin vierasluku. Vieraita maestron levyllä on nolla, joka on sinänsä virkistävä poikkeus duo- ja yhteistyölevyjen loputtomassa tulvassa.

Selkeitä hittejä levy ei tarjoa eikä välttämättä yllä ihan albumiklassikoksikaan. The Captain and The Kid on kuitenkin melko menevä levy. Suurin ongelma levyllä on toiston maku. Tosin ei levyn sisällä, vaan Johnin tuotannossa. Kaikki kappaleet kuulostavat valmiiksi tutuilta ja varsinaista uudistumista ei ole tapahtunut. Toisaalta levy on omaelämäkerrallinen ja levyn nimikkokappalekin vilisee viittauksia miehen tuotantoon faneille bongailtavaksi. Ilmeisesti John on sen luokan artisti, että pieni retrospektiivilevy hänelle sallittakoon.