Elton John: The Captain and the Kid

Universal

Pitk�n uran ja kuormalavallisen hittej� suoltanut Elton John on tehnyt jatko-osan Captain Fantastic and the Brown Dirt Cowboy -albumille. Samoin kuin edelt�j�ns� 31 vuoden takaa my�s The Captain and the Kid kuvaa Johnin ja h�nen s�velt�j�parinsa Bernie Taupinin kokemuksia vuosien varrelta.

Levyn aloittaa ironinen ja hieman vaisu Postcards from Richard Nixon. Bluesrenkutus Just Like Noah�s Ark on my�s jotenkin ponneton yritys, jos kuunnellessa palauttaa mieleen miehen tulisimmat rockryk�isyt 70 �luvulta. Vasta kolmannen kappaleen kohdalla tuntuma on kohdallaan. Wouldn�t Have It Any Other Wayn hieno melodia ja sovitus haikailevat aikaan jolloin Goodbye Yellow Brick Road ja Queenin Night at the Opera olivat suunnann�ytt�j�levyt. T�m�n j�lkeen Tinderbox menee melko huomaamattomasti ohi. Havahtuminen tapahtuu vasta And the House Fell Down �kappaleen kohdalla. Svengaavan leikittelev� kappale tuo mielen miehen 80 -luvun hitin I�m Still Standing, tosin ilman kunnon hitin aineksia. Blues Never Fade Away alkaa melkein samoilla nuoteilla kuin edelt�j�ns�, joten vaihdos on saumattoman yhteensopivaa.

Vaikka v�ite tuntuukin absurdilta ja melkein mahdottomalta, niin Johnin ��ness� alkaa olla hieman s�r�isyytt�. Mies joka on urallaan tiputellut toinen toistaan k�sitt�m�tt�mimpi� falsetteja alkaa kuulostaa enemm�nkin ik��ntyneelt� baaritulkitsijalta. Kappaleessa The Bridge t�m�n voi huomata selkeinten. Toinen oudohko havainto l�ytyy Must Have Lost It in the Wind �kappaleen soitinvalinnoista. Kappaleen huuliharppu on nimitt�in positiivinen yll�tys, samoin kuin vierasluku. Vieraita maestron levyll� on nolla, joka on sin�ns� virkist�v� poikkeus duo- ja yhteisty�levyjen loputtomassa tulvassa.

Selkeit� hittej� levy ei tarjoa eik� v�ltt�m�tt� yll� ihan albumiklassikoksikaan. The Captain and The Kid on kuitenkin melko menev� levy. Suurin ongelma levyll� on toiston maku. Tosin ei levyn sis�ll�, vaan Johnin tuotannossa. Kaikki kappaleet kuulostavat valmiiksi tutuilta ja varsinaista uudistumista ei ole tapahtunut. Toisaalta levy on omael�m�kerrallinen ja levyn nimikkokappalekin vilisee viittauksia miehen tuotantoon faneille bongailtavaksi. Ilmeisesti John on sen luokan artisti, ett� pieni retrospektiivilevy h�nelle sallittakoon.