Arvoin hetken, pitäisikö tämä omakustanne-mcd arvioida demona vai "oikeana" julkaisuna. Tärkein syy jälkimmäisen puolelle kallistumiseen oli, että 3 Hrs Late on tällä levyllään varsin valmis bändi. Ja sanoessani tämän toivon, että kun he pääsevät (pian?) levyttämään täyspitkän, se ei johda tällä levyllä kuuluvan eklektisyyden ja kohkausmeiningin katoamiseen.

Levyn kuudesta biisistä kolme ensimmäistä ovat kiitettävän omaperäisiä sekoituksia kruisailu-hardrockia, metallia ja psycho-/rockabillyä. Vähän kuin Motörhead ja Reverend Horton Heat soittamassa Highway Staria, jos rankka ylilyönti sallitaan. Kaikki päteviä biisejä, ja niistä eka on muuten jaossa yhtyeen kotisivuilla. Aivan eri maailmaan siirrytään nelosraidalla No Place Special, jolla basisti WesQ vetäisee hienojen hammond-taustojen päälle kunnon kiljuhevivokaalit. Kaksi viimeistä raitaa eivät ole niin kummoisia, mutta koska Hellboywonder on rankempaa jyräystä kuin mikään aiemmista, toimii se levykontekstissa mainiosti. Probational Drinker 2006:ssa yhtye kierrättää omaa materiaaliaan, ja hetkin biisi kuuluu käväisevän erään biker-klassikon tontilla.

Siis erinomaisen pirteä paketti, jonka kuunteleminen saa hymyn leviämään kasvoille.