Sara: He kutsuivat luokseen

Mercury

Voi voi. Tästä levystä olisi niin mukavaa pitää enemmän. Saralla riittää kunnianhimoa: post-kotiteolliseen suomimetalliin haetaan lisää syvyyttä armottomasta Tool-diggailusta, ja kyllä He kutsuivat luokseen -albumin raidat komeita ja monisyisiä rakennelmia ovatkin. Toinen kovasti mieleen tuleva nimi on kotoinen Liekki, ei vähiten laulaja Jorma Korhosen vuoksi. Saralla on myös pyrkimystä samanlaiseen kaihoisaan herkkyyteen kuin heillä.

Vahva Toolahdus tuntuu esimerkiksi Kun saan voimani -biisin Schismiä mukailevassa alussa, ja Valkoisen loppurunttauksessa. Momentumin kitarat tuovat sen sijaan mieleen CMX:n. Eniten tuntemuksia levy herättääkin aina, kun alkaa miettiä, että miltäs tämä kohta nyt kuulostaakaan. Mutta on sillä joitakin aidosti hienojakin hetkiä, kuten Vielä muodostan varjoni -kappaleen lopussa tueksi tuleva piano.

Silti levyllä onkin yksi selvä ongelma: ässäriffit ja -kertsit puuttuvat. Yhtyeen teknisestä tasosta kertoo kyllä hyvää se, että äkkivääremmissä kappaleissakin paahdetaan melkoista tahtia, mutta se ei vielä riitä, kun kitarat jauhavat tyhjänpäiväisiä tai moneen kertaan kaluttuja kuvioita. Sanoitusten ylitsevuotava kaihomielikin ottaa kyllä päähän. Itse lopetin tällaisen runoilun ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

Suomessa olisi kyllä tilaa yhdelle "taidemetallia" paukuttavalle yhtyeelle, mutta jos levystä jää tyhjä olo niin silloin jää. En oikein tiedä, minkä ohjeen Saralle antaisi seuraavaa levyä varten. Lopettaa mukailu ja röyhkeästi varastaa pari hyvää koukkua muilta?