The Drowning: When The Light Was Taken From Us

Casket Music

Brittein saarilta kotoisin olevat doom yhtyeet tuntuvat usein viehtyneen suurten kantaisiensä, My Dying Briden, Paradise Lostin ja kumppaneiden tuotantoon. Oppipojilla onkin useimmiten ollut taipumuksena seurata mestariensa jokaista jalanjälkeä lopulta niin tarkasti, että alkujaan hyvä tarkoitus on kääntynyt miltei huomaamatta heikoksi plagioinniksi.

Aivan näin surkeasti ei ole sentään käynyt Walesilaiselle The Drowningille, vaikka bändiä on turha liian runsaasta mielikuvituksen käytöstä syyttääkään. Viisimiehisen synkistelijäryhmän debyyttialbumi on reilu kumarrus My Dying Briden suuntaan, mutta tällä kertaa mukaan on eksynyt tuoreempiakin tuulahduksia. Vokalisti James Moore suosii perinteistä matalan örinän ja puolipuhtaan laulun sekoitusta, joka tuo ulosantiin terää mutta pitää lyriikat silti helposti ymmärrettävinä. Kitaristipari Mike Hitchen – Jason Hodges tyytyy toistamaan doomin oppikirjojen klassisimpia kuvioita, minkä johdosta yksikään melodia tai riffi ei pääse missään vaiheessa iskemään yllättäen. Doomissa monesti vaikuttavat koskettimet on jätetty nyt rauhaan, minkä takia kitaroiden asema (ja tässä tapauksessa myös niiden keskinkertaisuus) nousee entistä merkittävämpään asemaan.

When The Light Was Taken From Us äänitettiin alkujaan vaatimattomissa olosuhteissa, ennen kuin yhtyeellä oli edes minkäänlaista levytys-sopimusta. Pieni budjetti kuuluu erityisen ikävällä tavalla rummuissa, kun pellit pärisevät ja tamit kolisevat. Surkea äänen laatu varastaakin biiseistä tehoja, kun monessa kappaleessa huomio kiinnittyy taustan kolinoihin/räminöihin muiden osuuksien kustannuksella.

Vaikka monin tavoin vaivainen debyytti ei tajuntoja räjäytäkään antaa se silti toivoa paremmasta huomisesta. Mikäli bändillä on seuraavalla studioreissulla käytettävissään riittävästi rahaa ja aikaa, saattaa siitä kehkeytyä vielä vaikka minkälainen yhtye. Etenkin jos orkesteri kykenee tämän lisäksi irtautumaan myös esikuviensa ikeestä.