Jarkko Martikainen: Rakkaus

Levy-yhtiö

Jarkko Martikaisen toisen soololevyn kansi antaa sisällöstä turhankin ankean kuvan: että maailma on karu ja kylmä, ja lajitoverit seisovat erossa toisistaan, kumpikin oman panssarinsa suojaamina. Silti sieltä löytyy lämpöäkin, eivätkä asiat ole aina niin huonosti kuin voisi ajatella.

Rakkaus-levyn äänimaailma on käytännössä kokonaan akustinen, ja vaikka lähtökohtana on mitä ilmeisimmin ollut rakentaa kappaleet Martikaisen laulun ja kitaran ympärille, ovat sovitukset paikoin hyvinkin rikkaita (esimerkiksi Normaali katastrofi). Soitinvalikoiman huuliharput ja haitarit sopivat hyvin yleisilmeeseen, musiikillisiin perusarvoihin palaamiseen. Erityisen viehättävää on, että raitoja ei ole lähdetty siistimään, vaan kitaran kaulasta lähtevät vingahduksetkin on jätetty mukaan.

Sanoituksissa on haettu henkilökohtaisempaa otetta, ja Martikainen laulaakin muun muassa vanhasta kotikaupungistaan Kajaanista, vanhenemisesta, ja tietysti rakkaudesta. Hänen tietyt lempiaiheensa nousevat kyllä pintaan tälläkin levyllä, esimerkiksi kehitysusko singlebiisillä Hyvää yötä, nykyaika. Sanoituksissa on myös sitä tuttua tarinallisuutta, joka tulee väliin henkilökohtaisuuden tielle, mutta itse en valita. Tasapainotus on tällaisella levyllä vain hyväksi.

Levystä huokuu voimakas inspiraation tunne, sellainen jota ei ole ollut sen enempää Martikaisen ensimmäisellä soololevyllä kuin YUP:n viimeaikaisilla levytyksillä. Ero puoskarimateriaaliin ei ole sinänsä suurensuuri, vaan mieleen tulevat jotkin Yövieraiden ja Oudon elämän aikaiset biisit - hyvässä mielessä. Joten jos kuuluu niihin, jotka - kuten minä - ovat epäilleet Martikaisen pumpanneen luovuutensa lähteet jo tyhjiin, kannattaa Rakkaudelle kuitenkin antaa tilaisuus.