Tom Petty: Highway Companion

American

Vielä 90-luvun alussa Tom Pettyn ura näytti jatkuvan korkealentoisena. Isoja lukuja myyneen ja myös sisällöllisesti tasokkaan Into The Great Wide Openn (1991) jälkeen jotain kuitenkin tapahtui. Paria vuotta myöhemmin ulostettu Greatest Hits-kokoelma sisälsi vielä yhden Petty-helmen (Mary Jane’s Last Dance), mutta sitten seurasikin pitkälti lähinnä hiljaisuutta. Mainion taustaorkkansa The Heartbreakersin hylkääminen tuntui monelle olevan viimeinen tikki, sillä yhtyeen rapea ja perinnetietoinen soundi oli vuosikymmenien saatossa kypsynyt herkulliselle tasolle. Mies, ääni ja kitara-tyyppinen ratkaisu ei Pettylle mielestäni sovi, sillä kiistämättömistä lahjoistaan huolimatta mieheltä uupuu Dylanin ja Waitsin kaltainen tinkimättömyys ja karisma.

Olin tämän vaisumman kauden ja muutaman korkeintaan keskinkertaisen levytyksen perusteella leimaamassa miehen auttamatta jo menneiden suuruksien joukkoon, mutta Highway Companion todistaa, että oletus oli ennenaikainen. Mistään ”suuresta comebackista” ei nytkään voida puhua, mutta ainakin Petty tekee uusimmalla levyllään juuri sitä perusvarmaa ja juurevaa rock-työtä, jota nykypäivänä valitettavan harvoin kuulee. Kun kelkkaan on saatu vielä suurin osa vanhoista Heartbreakers-sotaratsuista sekä luottotuottaja Jeff Lynne, ovat Pettyn pullat varsin hyvin uunissa.

Biisien rustaajana Petty on ollut jo liki kolmenkymmenen vuoden ajan yksi parhaista. Miekkosen sointukuviot ratsastavat tuttujen kaavojen mukaisesti, mutta liki aina niihin on jostain pystytty puhaltamaan ylimääräistä ilmaa. Tekstittäjänä Petty puolestaan on aina ollut hieman teennäinen ja parhaiten mies onkin onnistunut arkirealistisen kertomusten parissa (esim. American Girl ja Learning To Fly). Highway Companionille ei tämän tyyppisiä elämän pienoisnovelleja ole mahtunut, vaikka Turn This Car Around siiheen suuntaan ensin viittoileekin. Hieno kappale kuitenkin ja selvin yksittäinen merkki siitä, että Pettyn kymmenen vuoden kooma on aika lailla loppuun lusittu.