By Night: A New Shape Of Desperation

Lifeforce Records

Ruåtsista on viimeisen vuosikymmenen aikana tullut niin paljon melodista death metallia, että vähempikin olisi ehkä riittänyt. Falkenbergin suunnilta vuodesta 1999 asti toiminut By Night ei luojan kiitos sijoutu aivan tuon virran varrelle, sillä tämän viisimiehisen ryhmän rytyytyksestä löytyy runsaasti myös muita metallin makuja.

By Night kuolottaa toki hetkittäin komeasti, mutta ilman sen kummempia omantunnon tuskia ryhmä saattaa käden käänteessä päätyä thrashin ja metalcoren pariin. Onnistuneiden sovitusten ja tarkkaan harkitun soundimaailman ansiosta, nämä jyrkät mutkat ovat kuitenkin luonnollinen osa herrain luomaa metallihelvettiä. Asianmukaisen iloisesti nimetty A New Shape Of Desperation onkin sukellus jonnekin Meshuggahin, Isiksen ja The Dillinger Escape Planin välimaastoon, missä kaikki edellä mainitut yhtyeet ovat samanaikaisesti erittäin lähellä ja hyvin kaukana.

Albumin selvimmäksi tekijäksi nousee kaiken ylittävä viha ja raivo, mikä saa Adrian Westinin huutamissa vokaaleissa ansaitsemansa muodon. Herran ärhäkkää remuamista tehostavat Andre Gonzalesin ja Henrik Perssonin tylyt kitarat, joiden esiin loitsimat riffit eivät tosin nouse lähellekään Westinin meuhkaamisen tasoa. Kitaraosastoa vaivaakin selvä syltynmakuisuus, sillä liian usein kuusikielisten kuviot muistuttavat toisten aiemmin ja paremmin veivaamia tekeleitä. Palaset ovat kyllä korkealaatuisia, mutta niiden yhdistelyssä tarvittava omaleimaisuus jää loistamaan poissaolollaan.

A New Shape Of Desperation on tyly kokemus ja oikealla tavalla raskas kuunneltava, vaikka pisteet vähän pääsevätkin ropisemaan lievän persoonattomuuden takia. Aggressiivisen, Pohjois-Amerikkaan nojaavan ja vauhdikkaan menometallin ystävät löytävät tästä varmasti itselleen paljon riemuitsemisen aihetta, etenkin jos metalcore ja uudemmat hc-vaikutteet vain maistuvat.