Amusement Parks On Fire: Out Of The Angeles

V2

Toiseen levyynsä ehtinyt Amusement Parks On Fire on ilahduttavasti valinnut polun, jolle tällä hetkellä ei juuri tunkua ole. Kun suurin osa uusista bändeistä tyytyy menemään massan mukana ja kaivamaan inspiraationsa 80-lukuisen tanssittavuuden ja punkin siitoksesta, operoi APOF äänekkään ja kaihoisan musiikin saralla, jota viimeksi pidettiin trendikkäänä noin viisitoista vuotta sitten. Siltä ajalta elämään ovat jääneet My Bloody Valentinen ja The Jesus And Mary Chainin kaltaiset yhtyeet, mutta aivan yhtä tärkeitä nimiä tuolloin olivat vaikkapa Ride ja Swervedriver. Jos lueteltujen bändien musiikki on sinulle tuttua, tiedät melko tarkkaan minkälainen levy Out Of The Angeles on.

Amusement Parks On Fire ja varsinkin sen biisintekijä Michael Feerick on siis kotiläksynsä opetellut. Oikeastaan ainoat seikat, joiden perustella levyn voi sijoittaa tähän vuoteen, ovat tuhdit rumpusoundit ja yleisesti jylhä äänimaisema. Kun alkuperäiset yrittäjät sorvasivat 90-luvun alussa shoegazing/noisepop-klassikkojaan, jäivät rummut järjestäen ontoksi diskanttiläpsyttelyksi. Nykypäivänä ne pistävätkin korvaan enemmän kuin saisi. APOFilla ei tätä ongelmaa ole ja Out Of The Angeles kuulostaakin pääosin asiallisen dynaamiselta ja paikoin jopa raskaalta levyltä. Ratkaisua voi pitää toimivana, sillä kovin usein tämän kaliiberin bändien puhti ei ole loppuun asti kestänyt.

Out Of The Angeles on nuorelta yhtyeeltä kelvollinen uranjatke, mutta mitään liian pitkällisiä johtopäätöksiä on siitä turha vetää. Ainakin APOFin julkaisutahti on selvästi pirteämpi kuin vaikkapa musiikillisesti melko samoille linjoille osuvan My Vitriolin, jonka kakkoslevyä on saatu odottaa jo neljä pitkää vuotta. Todennäköisesti tuo loppuvuodesta julkaistava kiekko tuleekin pyyhkimään näillä uudemmilla yrittäjillä lattiaa.