Misfits Records

Superbändien ongelmana on monesti kohtuuttomat odotukset. Kun kootaan yhteen sellaisten kulttibändien kuten Ramonesin, Misfitsin, Richard Hell & Voivodsin ja Black Flagin miehistöä hivahduskin keskinkertaisuuteen tuntuu pettymykseltä. Tämä saattaa olla hieman epäreilua, sillä kellään ei olisi oikeutta rangaista muusikkoja siitä, että he ovat tuottaneet loistavaa musiikkia menneisyydessään.

Osaka Popstarin kohdalla tämä kohtuuttomien odotusten sudenkuoppa käy kuitenkin ikävällä tavalla toteen. Vanhat mestarit eivät ole onnistuneet luomaan mitään uutta maatajärisyttävää materiaalia, vaikkakin soundia on päivitetty varsin onnistuneesti. Biisit ovat pääasiassa ihan pirteää nykypunkpoppia. Suurin ongelma levyllä ei olekaan kappaleet eivätkä soundit, vaan kokonaisuuden tilkkutäkkimäisyys. Levyltä ei löydy mitään järkevää punaista lankaa, vaan kokonaisuus kuulostaa siltä kun hypittäisiin saunaillassa keksitystä ideasta toiseen. Vai miltä kuulostaa animesarja Sailor Moonista kertova biisi, bluegrass-standardi Man of Constant Sorrow punk-koverina, joululaulu, hyönteisistä kertova Insects ja kaiken kruunaa The Voivodsin uuden aallon klassikko Blank Generation. Jestas sentään. Jossain kohtaa on harkinta vanhoilta herroilta kadonnut pahasti. Kaiken kruunaa coverien täydellinen hengettemyys. Hienoja kipaleita sinänsä, sääli vaan etteivät versiot tarjoa mitään uutta näkemystä.

Jos levyltä pitää jotain hyvää etsiä niin sinkkubiisi Wicked World on varsin menvä rallatus. On vaan vaikea keksiä kuka jaksaa innostua tästä bändistä. Ramones- ja Misfits-fanit tuskin syttyvät levyn kiiltävän muoviseen sarjakuvapunkkiin ja nuorempi polvi tuskin jaksaa kiinnostua vanhojen setien terapiaprojektista.