Silver: World Againts World

Voices Music/Bad Afro

Oslolainen punk-poppoo Silver sekoitteli vuoden 2004 debyytillään White Diary punk rockia glam-elementteihin. Parin vuoden luomistauon jälkeen yhtyeen kakkosalbumi riisuu touhusta turhat kimalteet ja sukeltaa hyvin tumman, riehakkaan ja melkoisen likaisen punkin maailmaan. Silti lopputulos on soundeiltaan melkoisen puhdas, varsinaista räkäpunkkia yhtye ei vieläkään tahkoa. Vihaista toki ja kyllä keikalla varmasti räkä silti lentää.

Heti avausraita Homesick lähtee rosoisesta alustaan huolimatta syleilemään kerrossaan haikeaa melodiaa, joka tuo hiukan kauneutta tummaan rock-rymistelyyn. Epämääräinen lapsikuoro biisinvaihdossa on puolestaan lähinnä perverssi. Dogs & Locusts pistää sen verran vihaisesti ja energisesti, että nyrkkiä nousee takuulla ja pogoilu alkaa. Parasta antia on seuraa silti heti kun yhtye päästää melodiaa enemmän mukaan ja hiukan sitä glamiakin tarvitaan, jotta Son Of Samin kaltaisia melankolisia paloja saadaan aikaan. Levyn ykköskaartia. Painotus tuntuu kuitenkin olevan enemmän riehakkuuden puolella. Tässä sarjassa yhtye tarjoilee niin miltei hoocee-maailmaan yltävää verbaaliruoskintaa kuin esimerkiksi Shelterin hilpeän kertsin kaltaista virnuilua. Rancidiä on kuunneltu...

Ihan kelpo punk-levyhän WAW on, menee koko ajan viihdyttävän puolella. Silti ne todelliset killerit jäävät ikävä kyllä muutamaan, muuten tunnutaan menevän aika perusriehakkaalla kaavalla sitä tummempaa laitaa punk rockin valtatietä. Ei siis enää sitä glam-punkkia, vaikka sitäkin mausteena kuulee.