Julkaistu: 10.07.2002
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Hut
Englannin saarivaltakunnan Leedsistä saapuvan The Music -yhtyeen The People -EP:n tuottanut Jim Abbiss ei ole eilisen teeren mies! Meriittilistalta löytyy yhteistyötä sellaisten merkittävien innovaattoreiden kuin Björk ja DJ Shadow kanssa. Myöskään levymerkki Hut ei ole ihka outo, muun muassa sellainen outo taiderockyhtye kuin Smashing Pumpkins on aikojen saatossa tuutannut tuotteitaan ulos kyseisen levymerkin alla. Turhankin ajatuksettomasti nimetyltä yhtyeeltä julkaistu neljän biisin kokonaisuus noudattaa samaa nimilinjaa. The musiikin The ihmiset eepee, ota tuosta nyt sitten selvää... Joka tapauksessa, syyskuussa tulee ulos bändin mukaan nimetty pitkäsoitto, jolla tullaan kuulemaan yhtyeestä enemmänkin.
Kun en saa sitä valoa päähäni! Yhtyeen vokalisti Robert Harveyn tulkinta nostaa mieleeni utuisen mielikuvan, mutta kenestä? Jos joku haluaa muistiani opastaa, otan tietoa vastaan. Äh! Nelikon täydentävät kitaristi Adam Nutter, basisti Stuart Coleman ja rumpali Phil Jordan. The People –maistiainen starttaa nimikkobiisillä The People, jossa kiertävän kitaran luomaan juoksutukseen lisätään lopussa tranceruoskaa, joten ihan perinteisestä rokista ei voida puhua. Harveyn laulu on hiukan utuinen, mutta kantava ja ääni kestää venytystäkin. Rokkaava Let Love Be The Healer junnaa kitaralla, kertosäettä venytetään ehkä jopa psykedeelisesti, ikäänkuin mantrana. Muutenhan tuo kelpaisi vaikka toimintarokin karsinaan. Mikseipä nytkin?
Life jatkaa tuolla kiertävällä riffeilyllä, jotain itämaista minun kielelleni The Musicin annista nousee. Tuossa mantramaisuudessa on ehkä ripaus Kula Shakeria. Päätösraita Jag Tune juoksee tikkaavimmalla askeleella. Sellainen fiilinki levystä jää, että livenä musiikin miekkoset voisivat jyrätä. Syssymmällähän tuo sitten nähdään, miten äijäin käy. Jos kotimaan keikalle buukataan, siellä olen myös minä.
