Entwine: Fatal Design

Spinefarm

Reilu kaksi vuotta on nyt kulunut siitä, kun Entwine julkaisi nejännen pitkäsoittonsa DiEversityn, mutta kovinkaan moni asia ei ole muuttunut bändin leirissä näiden albumien välillä. Kuten diEversity aikanaan niin myös Fatal Design on rahdun rockaavampi, popimpi ja hittivetoisempi kuin edeltäjänsä. Takavuosien goottivaikutteet on jalostettu lähinnä taustalla häilyväksi tunnetilaksi, eikä kiekosta löydä enää metalliakaan juuri nimeksikään.

Fatal Design käykin todellisesta malliesimerkistä, kun puhutaan huippuunsa hiotusta tuotteesta, sillä tästä paketista ei löydy ainuttakaan heikkoa kohtaa. Janne Joutsenniemen tuottama ja Mikko Karmilan miksaama kiekko on saanut jo syntymässä käteensä kelpo kortit, joilla saattaa päästä vielä vaikka kuinka pitkälle tahansa – jopa äärimmäisen vaikeilla Pohjois-Amerikan markkinoilla. Tarttuvat kertosäkeet, tasaisen vahvat sävellykset ja koukukkaat melodiat lähtevätkin viemään helposti muassaan, eikä Mika Tauriaisen upean tenhoava lauluääni ainakaan heikennä tätä vaikutusta. Sovituksissa ollaan käytetty myös riittävästi mielikuvitusta, minkä ansiosta kappaleiden elinikä kasvaa kummasti kovemmassakin voimasoitossa.

Entwine hätyyttelee uutukaisellaan jo seuraavaa tasoa, mutta jokin Fatal Designin piinaavassa tasaisuudessa tuntuu pidättelevän bändiä yhä aloillaan. Sen verran lähellä tässä jo kuitenkin ollaan, että bändin kurssi jatkaa tasaisen hidasta nousuaan. Ehkäpä jo seuraava levy on se pankit räjäyttävä teos, jota tässä on jo jonkin aikaa ehditty Entwinelta odottelemaan.