Disorder Of Deadeight: Voidkollapse / T�nnelv�gel / Boiling Splendour

Vaticanian Roadkill

Kolmisen vuotta toiminut lahtelainen yhtye on siirtynyt tuoreemmilla tuotoksillaan meteliagenttimusasta viel�kin eleett�m�mp��n tummaan huminaan. Sanat ahdistava, junnaava, humiseva ja hidas sopivat kaikki luolissa ja tehdashalleissa kumisevaan utuiseen ��nimaailmaan. Yhtye pisti Desibelille kahden tuotoksen levy��nitteen ja kunnioitusta her�tt�v�n Boiling Splendour-kasettituotoksen. Jos olen ymm�rt�nyt oikein, niin DOD8:lla yksi ��nite tarkoittaa yht� kappaletta � ainakin levyn ensimm�inen raita humisee unettavasti puolisen tuntia. Toinenkin laahautuu hivenen junnaavampaan ja ��nekk��mp��n kliimaksiin kasvavana saman verran.

Levytuotoksia edelt�v� kasetti liikkuu viel� hiukan enemm�n perinteisill� instrumenteill� luotujen ��nteiden parissa, ainakin s�r�kitaran�pp�ilyn ja rumpujen kuuloista setti� on kuultavissa. Ahdistavuus, tummuus ja junnaavuus ovat t�ss�kin l�sn�. Lauluakin on kehiss� ja aika mahtipontista hiippailua tuntuisi olevan. Tom Waitsi� on selke�sti kuunneltu. Suurin ongelma tuntuisi t�llaisessa kokeilevassa sopassa olevan, ettei se oikein tahdo edet� mihink��n. Kasettituotoksen synkk�, mutta selke�sti viel� metelirock-maailmassa liikkuva setti uppoaa helpommin, muttei s�v�yt�. Levyn vaikutus on l�hinn� unettava. Tosin esimerkiksi jonkin fantasia-seikkailupelin taustana voisi toimia tehokkaasti. Varmasti vahvistaisi pelkotiloja ja lis�isi trauma-alttiutta. Kokeellisuudessaan ei ole mik��n avartava ja rajoja rikkova matka, vaan ahdistava ja puoliv�kisin edetty tarpominen. Voin j�tt�� suosiolla v�liin ensi kerralla.