T. Toiviainen & Treble: T. Toiviainen & Treble (mini-cd)

Helmi Levyt

Moppi heiluu taas! Tällä kertaa liki legendaarisen Kukka-yhtyeen laulaja ja biisinikkari Tuomas Toiviainen alias Tauno Sauno alias Moppi heiluu Treblensä kanssa kohtuullisen popisti. Haikeista ralleista, joista ei oikein tiedä pitäisikö niitä herkistellä ja hilpeillä, mennään toki välillä kiivaammankin laukan pariin, kuten hilpeällä Sinne ja takaisin-ajelulla, jossa pop-psykedelia kohtaa kantri-iskelmän. Päälinjana tuntuu silti olevan enemmän se haikeampi pop-iskelmä, johon kiivaus ja psykedelia sirottuvat vain mausteina.

Kaikuinen aloitus Petri Kurki liitelee kohtuullisen eteerisesti, mutta osaa kevyellä kikkailullaan myös pitäytyä aika läheisenä ja heleänä. Sinne ja takaisin jälkeen Mainosten tytöt menee kalsasti leijaillen ohi kuin ensimmäinen syyssade. Autereisempi Ilmapallo tiivistää levyn haikeuden ehkä parhaiten. Menevästi hipsutteleva Kotihiiri on silti Elina Pirisen viuluineen ja taustalauluineen ehkä levyn parasta antia. Kyllä Tiina Rosenqvistinkin kanssa tulkitut kappaleet vahvistuvat naisäänestä, mutta Kotihiiren hilpeän kaunis tunnelma ei ihan yhtä hyvin kertaudu yhdelläkään muulla raidalla. Levyn päättävä Lähtö on toki melkoisen mainio jäähyväishaaveilu tältä erää. Kyllähän tätäkin miniä kuuntelee mielellään useammankin kerran putkeen, vaikka mitään elämää suurempia juttuja Tuomas ei esiin taiokaan. Mutta kaunis on aina kaunista, ei sille mitään voi.

Ja kyllä se vahvasti tuntuu siltä, että Mikko Torvisen Viihdeorkesterin, Risto-kollektiivin ja Toiviaisen eri kokoonpanojen muodostaman Viihdeimperiumin jutuissa melkein kaikki maistuu hyvältä – on ideoita ja kykyä niiden toteuttamiseen. On persoonaa ja uskalletaan tehdä juttuja hiukan eri reittejä. Välillä toki mennään metsään, mutta niinhän käy kaikissa jutuissa. Pääsääntöisesti homma menee diggailtavan puolelle ja tämä kahdeksan kappaleen äänite on siellä melkoisen nastan paikkeilla.