Elisabeth Underground: 2

Gigawatt

Jyv�skyl�n elektropoppoo Elisabeth Underground julkaisee toisen, ei niin mielenkiintoisesti nimetyn pitk�soittonsa. Vuodesta 2002 toiminut yhtye on saanut kehitetty� itselleen Suomen mittakaavassa melko omalaatuisen soundin, jossa s�vellysten konemaisen kylm� digitalismi kohtaa naispuolisen laulajan viile�n analogismin. Kyseess� voisikin todeta olevan er��nlainen elektronisempi versio Portisheadista, sill� yhtye liikkuu v�lill� melko trip-hopahtavissa maisemissa, joskin mukaan mahtuu paikoitellen my�s kourallinen Ranskan m83:n mieleen tuovaa ��nivallia. Tuskin Radioheadin kokeellisemmat levyt nek��n ovat j��neet maanalaisilta liisoilta kuulematta. Kaikin puolin kiinnostava yhdistelm�, siis.

Lyhyehk�ll� instrumentaalikasvattelulla k�ynnistyv� levy ajautuu hyvin nopeasti Novocain-biisin savuiseen melankoliaan, jonka narkoottiset lyriikat tukevat tunnelmaa tehokkaasti. Masentuneelta kuulostava vokalisti Malla Malmivaara l�hes kuiskailee sanottavansa muun b�ndin humistessa taustalla unisena. Kahdeksan kappaletta sis�lt�v�n albumin ensimm�inen puolisko jatkaa pitk�lti samoilla linjoilla, tarjoillen pehmeit� taustoja ja ujeltavia melodioita yhten� jatkumona.

S�vellykselliselt� ja tuotannolliselta kantilta katsottuna Elisabeth Undergroundin materiaali on kunnianhimoista ja hyvin m��r�tietoista, j�lkimm�ist� jopa siin� m��rin, ett� levyn puoliv�liin tultaessa b�ndilt� alkaa toivoa pienemp�� riskinottokynnyst�. Biisit ovat yksitt�in tarkasteltuina kaikki mainioita, mutta niiden samankaltaisuus alkaa jo nelj�nnen raidan kohdalla tympim��n, kun mukaan ei tunnu eksyneen pienint�k��n yll�tysmomenttia. Asiaa ei yht��n auta Malmivaaran hissutteleva tulkinta, joka kyll� sopii hyvin tunnelmaan, mutta ei tuo kappaleisiin kaivattua dynaamista vaihtelua. Kuulija joutuu odottamaan painostavuuden hellitt�mist� niin kauan, ett� pitk�styy.

Onneksi lopussa odotus palkitaan, kun viimeiset kolme kappaletta nostavat levyn uusiin sf��reihin. N�ist� Everywhere I Look I See Lovers on mukavan ahdistava tunnelmapala, jonka h�iriintynyt stemmakoukku j�� mieleen v�litt�m�sti. Ghosts taas on yll�tt�v�n rokkaava, nopeatempoisempi numero, joka tuo levylle sit� kaivattua meininki�, ja viimeisen� kuultava yhdeks�nminuuttinen Perhaps a Satellite kasvaa loppua kohti hienon eeppiseksi vy�rytykseksi.

Kaiken kaikkiaan levy kuulostaa tyylitajuiselta ja huolella rakennetulta, mutta toisaalta on vaikea v�ltty� vaikutelmalta, ett� b�ndill� olisi potentiaalia viel� parempaankin lopputulokseen. Kokonaisuuden paikoittaisesta ontumisesta huolimatta 2 pit�� kuitenkin sis�ll��n monta hienoa hetke�, eik� periaatteessa ainuttakaan t�ytekappaletta.