The Replacements: Don’t You Know Who I Think I Was – The Best Of

Rhino

Jos kerättäisiin lista bändeistä, jotka omilla toilailuillaan ja jääräpäisillä valinnoilla onnistuivat kusemaan mahdollisuutensa laajempaan suosioon, sijoittuisi minnesotalainen The Replacements varmasti korkealle. Kuuluisimmiksi yhtyeen tempauksista ovat nousseet mm. vittuilumielessä MTV:lle lähetetty video, jossa kuvattiin koko kappaleen keston ajan pelkkiä pöydällä lojuvia stereoita ja Saturday Night Liven suorassa primetimessa suoritettu kännisikailu, joka saattoi itse Sex Pistolsinkin häpeään. Turha sanoakaan, että 80-luvun puolessavälissä – aikana, jolloin kaupallisuus ja itsensä tyrkyttäminen oli valtavirran rock-musiikin parissa täysin hyväksyttävää – tämän kaltaiset touhut olivat bändin läpilyönnin suhteen lopullisia kuoliniskuja.

Kun The Replacements vuosikymmenen lopulla rauhoittui ja teki joitain myönnytyksiä myös perinteisemmän promootion suuntaan, oli sen nauttima noste jo laantunut. Entiset kollegat kuten R.E.M., Hüsker Dü ja Pixies painoivat laajalla rintamalla ohi ja kovin kauaa ei mennyt siihenkään kun Yhdysvaltojen luoteiskolkasta alkoi kuulua kummia. Tähän The Replacementsin rahkeet loppuivatkin ja bändin keulahahmo Paul Westerberg siirtyi epäonniselle soolo-uralle. Muutaman hyvätasoisen, mutta kaupallisesti flopanneen levyn jälkeen miehestä ei ole kuulunut mitään. Kovin hyvin ei käynyt bändin perustaneille Stinsonin veljeksillekään. Isoveli Bob yliannosteli itsensä manalaan vuonna 1995 ja pikkuveli Tommy liittyi Axl Rosen masinoimiin Guns n’ Rosesin tekohengitystalkoisiin.

Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että The Replacements teki parhaina hetkinään planeetan hienointa rock-musiikkia. Mm. Takin’ A Ride, I Will Dare, Answering Machine, Skyway ja Achin’ To Be muistuttavat, että viimeistään nyt olisi aika kohottaa bändi ansaitsemaansa asemaan.