Jurassic 5: Feedback

Interscope

Jurassic Fiven Power in Numbers on täydellinen levy. Se on rap –albumina täydellinen, mutta myös muiden albumien joukossa se ei jää varjoon. Odotukseni olivat siis todella korkealla Jurassicin julkaistessa uuden levyn neljän vuoden tauon jälkeen. Feedback petti minut rankasti. En osannut odottaa että kuusikosta viisikkoon vaihtuminen muuttaisi yhtyettä näin paljon. DJ Cut Chemistin lähtö bändistä on jättänyt tuotantopuolelle ison aukon ja tuota aukkoa on yritetty täyttää ulkopuolisilla tuottajilla. Lopputuloksesta tulee pakostakin epätasainen – liian monta keittäjää yhteen soppaan.

Levyn soundimaailma on muuttunut entistä kliinisemmäksi ja kylmemmäksi. Juuri tätä heidän olisi pitänyt välttää. Se mikä erottaa Jurassic Fiven muista, on sen positiivinen old skool -henki ja jazzhahtavat taustat. Muutama kappale levyllä kuitenkin on, joista löytyy jotain positiivista – kuten Grandmaster Flash -iloittelu In the House. Kohtalaisia biisejä ovat Brown Girl ja Baby Please, mutta nämäkin sortuvat tusinatavarakategoriaan. Lähimmäksi omaa tasoaan Jurassic pääsee kappaleilla Get it Together ja Red Hot, joista jälkimmäisen alla jyllää uhkaava kitarasample ja kunnon partyrap -meininki. Suurin osa 15 kappaleen kokonaisuudesta on silti melko kehnoa.Varsinkin Radio -kappale on todella kiusallista kuunneltavaa. Nelikko räppää kylmien kasarisoundien päälle kuin vuosi olisi -82 eikä rap olisi millään muotoa tyylikästä. Muilta levyiltä tutut, lämpimät soundit ovat tipotiessään, joka saa varsinkin yli-innokkaat yhteisrap-osiot kuulostamaan erittäin amatöörimäisiltä.

Myös yhteistyö Dave Matthews Bandin kanssa kappaleessa Work It Out on täysin epäonnistunut. Kappale ei istu kokonaisuuteen ja biisinä se on todella vaisu. On kaiken lisäksi käsittämätöntä että koko bändi on mainittu vierailijaksi. Kappaleessa ei kuulu kertaakaan bändille ominaiset viulu tai saksofoni. Lisäksi Carter Beaufordin kuuluisat funk –kompit huutavat poissaoloaan ja tilalla on mekaaninen rumpukone. Ainoa mikä Dave Matthews Bandista on mukana, on itse Matthews.

Kädessäni oleva levy petti minut. Kyse voi olla että laskin liian isoja odotuksia levylle tai sitten Jurassicin tyylin hohto ei kestä montaa levyä. Itse kuitenkin haluan uskoa, että tuotanto oli levyn kohdalla hakoteillä. Seuraavaa ja entistä parempaa Jurassic –levyä odotellessa, en aio unohtaa Power in Numbers –levyn ylistämistä. Älkää tuomitko yhtyettä yhden levyn perusteella!