Sister Morphine: Grand Confusion (ep)

Sister Morphine on tehnyt hyvän ep-levyn. Kolmen suomalaisen nuoren miehen toinen tuotos sisältää lupausten mukaisesti 70-luvulta voimansa ammentavaa rockia, ja Led Zeppelinin haamu, muiden muassa, kummittelee korvakäytävissä. Tämä ei kumminkaan ole mitään nostalgiatrippiä tai puritaanista veivausta. Enemmänkin vuosikymmenten takaisista rockin kultavuosista muistuttavat soundit ovat ohjenuora, jolle levyn neljä kappaletta rakentuvat.

Kappaleissa on paljon muutakin. Ensimmäinen biisi, Poverty, on hyvin suoraviivainen rockrutistus ja tuottaa yksinkin mukavasti mielihyvää. Laulaja-kitaristi Jani Orpanalla on hyvin laaja ääniskaala ja pelko siitä, että Povertyn kaltainen perusrocklaulu olisi kyseessä jokaisen biisin kohdalla, on turha. Man with a Plan on rouhea Povertya vielä paremmin samalla taajuudella operoiva kappale, joka jää jo päähänkin melodialtaan. Herkut on tosin säästetty loppuun. Faded Mindin countryrockvaikutteinen sävellys ja kitaratyöskentely, sekä nimikappale Grand Confusionin itämaissävytteisyys ja vähittäin hiljaisuudesta kasvava ja erityisesti rytmiryhmä Toni Orpanan ja Ekku Lintusen voimalla mahtipontisesti työstämä loppu tiputtavat mannaa taivaalta kuulijalle.

Kappaleet ovat kliseisiä, mutta tässä tapauksessa niiden pitää ollakin. Ne ovat myös toisiinsa nähden vaihtelevia, hyviä rock-biisejä, joita kuuntelee mielellään uudestaan näin pienessä annoksessa. Mahdollista albumia odotan jo nyt innolla ja toivon yhtyeen jaksavan työstää siitä soundeiltaan monipuolimman kuin mitä Grand Confusion on.