Musapojat

Kun Kasitonnin toinen samaan aikaan julkaistu albumi Svesse piti sisällään uudelleen luentoja sekä tämän levyn sessioista yli jäänyttä materiaalia, pitäisi tämän eli Musapoikien julkaiseman Kyklopsin olla se hehkutus-levy. Miten käynee? Saihan Svessekin helposti innostuvalta allekirjoittaneelta toimittajalta neljä tähtöstä viidestä...

Vain parisen kymmentä minuuttia kestävä Kyklops on selkeästi Svessen materiaalista poikkeavasti kevyempi ja rauhallisempi. Kun Svessen biiseistä irtosi jopa mielleyhtymiä Nirvanaan, on Kasitonnin soitto rämistelevästä säröstään huolimatta tällä levyllä enemmän bluesia ja haaveilevaa vaellusta. Toki potkuakin irtoaa, kuten esimerkiksi levyn ehdottomiin kohokohtiin nousevilla Bomb In The Buildingilla ja ärheästi polkevalla Styrofoam Homella. Mutta enemmän se on kiireetöntä haaveilua, kuten Maria Heinosen taustavokaaleilla marinoidulla Squirrel Songilla tai vieläkin seesteisemmällä Daytime Countrysidella.

Eipä silti, haikea uneliaisuuskin kelpaa hyvin, jos sen pukee Normalityn kaltaiseen leppoisaan tunnelmointiin. Tulee samaan aikaan mieleen sekä Beck että Peppers-kitaristi John Fruscianten soraisin soolo-tuotanto. Kun Normalityn rinnalle laittaa kepeän Cast Awayn stressittömän hymynkareen ja Heart Is A Flying Fortressin eteenpäin laukkaavan pirteyden, alkaa Anssin musiikin kuva hahmottua. Pitää toki muistaa, ettei tässä mitään pyörää olla uudestaan keksimässä. Kyseessä on kuitenkin yksi mies, polkurummun, kitaran, soraisen lauluäänen ja mausteiden äärellä. Mutta Anssi jos kuka onnistuu yhdistämään tarttuvia ralleja rempseään toteutustapaan, joka ei silti tee hommasta mitään tukkoista hälläväliä-soitantoa. Kaikki säröisyys ja rempseys tuntuu sopivasti suunnitellulta, se kuuluu kokonaisuuteen eikä tunge sinne minkään soittotaidottomuuden tai näkemyksen puutteen vuoksi. Vielä kun lämpenen aika helposti hieman rupisemmalle ilmaisulle, niin mikäs tästä on tykätessä?

Eli kuinkas kävi? Vähän samalla lailla kuin niin monessa muussakin tuoreessa jutussa. Vuoden takainen Sahalahti Shakedown vielä yllätti, näissä tiesi jo mitä odottaa. Täytyy silti todeta, ettei Kasitonni ole ainakaan huonompaan suuntaan menossa, vaikka Kyklops ei hyvistä biiseistä ja rennosta meiningistä huolimatta ihan räjäytäkään pankkia. Niinpä pannaan se sama neljä viidestä, niin saadaan se todellinen klassikkokin motivoitua mieheltä.