Komitea: Keskiyön unelma (ep)

Tamperelaisyhtyeen neljäs ep esittelee jälleen neljän biisin verran melko tymäkkää ja vauhdikassäröistä suomirockia, josta edelleen löytää samanlaista virnuilevaa, mahtipontisesti pyörteilevää progeilua kuin mitä alkuaikojen YUP tarjoili. Toisin kuin Puoskarit, Komitea ei ole lähtenyt kasvamaan juttunsa mukana popimpaan suuntaan vaan pitävät edelleen punaisena lankana miltei jylhästi taipuvaa rock-paahtoa. Avausraita Tänä yönä ei uni tule jytkyttää tiukasti menemään, tarinan öiseyden sopiessa hyvin pikajunapuksutukseen. Enemmän mennään silti duurissa kuin mollissa, vaikka kitara maalaa hiukan synkeitäkin kuvia. Heikki Sinisalon laulutulkinta liikkuu menevästä pohdiskelusta melko mahtipohtiseen julistukseen, muttei lähde ns. ”tavoittelemaan rajoja”. Toisaalta hyvä, ettei homma mene miksikään väkinäiseksi rankkuuden tavoitteluksi, mutta toisaalta pieni rypistys voisi lisätä touhuun yllättävästi potkua.

Sävellyksistä toinen Ei elämöidä öisin vakuuttaa ehkä levyn kappaleista parhaiden. Melodia on tarttuva, taustalaulut tuovat mukavasti täytettä ja tunnelmasta on saatu mukavan rento, kaikesta säröstä huolimatta. Hauskasti tilupyörteilyllä alkava Piiripieni herää unistaan yhteiseen pirulliseen piirileikkiin melkoisella kiihdyttelyllä, samaa aihepiiriä jatketaan myös tummemmalla Tanssi pirun tanssi!:lla. Eli öistä piruilua tuntuu olevan Komitean käsittelyssä tällä kertaa ja aika hyvinhän tuo homma säröilee menemään. Ei tämäkään nelikko silti raskaasti jytkyttävän suomirockin melko kalutusta rangasta tahdo synnyttää mitään kovin uutta ja ennen kuulumatonta lihasta. Toki lämpenin tälle enemmän kuin edelliselle tuotokselle.