Julkaistu: 02.08.2006
Arvostelija: Mikko Heimola

Fullsteam
Mit� The Clash, The Pogues ja Mano Negra edell�, sit� Dropkick Murphys,
Flogging Molly ja Gogol Bordello per�ss�. Muista mainituista poiketen,
Gogolin polttoaine on it�eurooppalainen kansanmusiikki, mutta he
tulkitsevat sit� esikuviensa mallin mukaisesti: mollisointuista viulu- ja
haitarirytyytyst� s�est�v�t rokkikitarat, rummut ja kuoroa leikkiv�t
huutosakit. Ja laulaja Eugene H�tzin laulutyyli seuraa vahvasti Shane
McGowanin rupisissa j�ljiss�.
Levyn alkuun on sijoitettu muutama r�v�kk� renkus, parhaasta p��st� Not a
Crime, joka sukkuloi Mano Negran tahdilla jamaikan ja ukrainan v�lill�.
Mutta loppulevy liikutaan yll�tt�en hieman vaihtelevammissa ja
rauhallisemmissa tunnelmissa - vaikka n�iss�kin biiseiss� saatetaan
yll�tt�en intoutua rymy�m��n. Esimerkiksi Immigrant Punk on t�ysiverinen
Clash-dub (ja my�s levyn vieh�tt�vimpi� raitoja). Kiitos tuottaja Steve
Albinin ammattitaidon, kaikki biisit on saatu toimimaan, huolimatta
soitinten m��r�st� ja vaihtelevista soundeista.
Vaikka ylt� on luettavissa kritiikki� b�ndin perimm�ist� omaper�isyyden
puutetta kohtaan, on samalla todettava, ett� aivan t�llaista revittely� ei
ole aiemmin kuultu kuin ehk� joidenkin modernimpien klezmer-artistien
levyill�. Lis�ksi, l�hinn� k�nnisen� livemusiikkina toimivista Murphyist�
ja Mollyist� Gogolin erottaa biisimateriaalin kiitett�v� laatu ja
vaihtelevuus. Tosin t�m� yli tunnin mittainen levy kyll� paranisi, jos se
olisi hieman tiiviimpi.
Mutta ennen kaikkea t�llainen musiikki on luotu live-olosuhteisiin. Minua
harmitti jo ennakkoon Gogolin Ruisrock-keikan missaaminen. Toisen kerran
se harmitti, kun katselin kuvia ja kuulin kommentteja sielt�. Ja kolmannen
kerran, kun kuuntelin t�t� levy�.




Mustalaispunkia New Yorkista.
Linkki: www.gogolbordello.com
(P�ivitetty 08.06.2010)