Eskobar: Eskobar

V2

Jos tämä Eskobarin Eskobar-nimeä kantava levy olisi Eskobarin ensijulkaisu, olisin intopinkeänä. Mutta koska levy on jo neljäs täsmälleen aiempien kaltainen julkaisu en jaksa enää edes olkaani kohauttaa. Nämä viimeisimmän levyn kymmenen kipaletta on kuultu jo siis kolmeen kertaan. Pistää miettimään, miksi näitä enää julkaistaan. Jonkun levyn kohdalla ehkä voitiin kuulla jonkinasteista uudistumista, mutta tämä levy palauttaa jalat maan pinnalle taas. Eskobar on ja pysyy – liian samanlaisena.

Sävellykset ovat, edelleen ja taas, kauniita, tekstit kaihoisan koskettavia tarinoita ihmiselämän kiemuroista ja bändi tulkitsee niitä Daniel Bellqvistin johdolla sulavasti. Kappaleet eivät kuitenkaan eroa keskenäänkään toisistaan eikä mikään niistä jää mieleen – ei hyvässä eikä pahassa. Tältä levyltä ei juurikaan voi sanoa löytyvän hitin puolikastakaan. Edellisiltä niitä jokunen vielä irtosi. Ensisingleksi on lohkaistu Persona Gone Missing. Yhtä hyvä valinta kuin mikä tahansa muukin levyn raita.

Nyt olisi jälleen Eskobarilla uudistumisen paikka. Tällä kertaa muutosta voisi vakavasti harkita tehtäväksi hieman kovemmalla kädellä. Tai sitten yksinkertaisesti lyödä hanskat tiskiin ja jättää muistoksi neljä harmonista joskin osin mitäänsanomatonta pitkäsoittoa