Roctum: Roctumania

Hämeenlinnalainen Roctum on saavuttanut mainetta etupäässä heavykliseitä, överiksi vedettyä mauttomuutta ja paljaita ei-niin-anorektisia yläkehoja pursuavalla show-meiningillään. Mielipiteet ovat jakautuneet vahvasti. Osa näkee Roctumin hyvänä bilebändinä, toinen osapuoli taas ääliömäisenä spedeilynä. Heavyn ja Osmo´s Cosmos -tyyppisen häröilyn yhdistelmä on monelle liikaa.

Entäpä musiikki? Soitto rullaa energisesti ja laulaja Stunk Manin ulosantiakin kummempaa ölinää on kuultu. Vaikka Roctum on totuttu mieltämään heavy-yhtyeeksi, on anti yllättäen lähempänä pohjoismaista toimintarokkia ja punkkia kuin kasariheavyä tai saatekirjeessäkin henkiseksi isäksi mainittua Twisted Sisteriä.

Kaikkea ei onneksi ole rakennettu pelkän show´n ja rään varaan. Tarttuvia kappaleitakin on. Köpön alkuintron jälkeen käynnistyvä What the Fuck voisi olla Hellacoptersin 90-luvun katalogista, ja singlebiisi Sandwichistä tulee mieleen Elviksen Burning Lovella ryyditetty uudempi Misfits. Melodisempaa osastoa taas on The Sailor, joka brassailee maidenihtavalla kitaramelodialla ja levyn iskevimmällä kertosäkeellä.

Kliseisiähän biisit ovat, siitä ei pääse mihinkään. Tosin suurin osa kitarannostorokista on perkeleen kliseistä. Riffit vaikuttavat levyllä harvinaisen tutuilta kautta linjan ja lyriikat nojaavat ”Just a little girl / looking for money” -juttuihin. Muistaako joku vielä Zodiac Mindwarpin? Roctumin kohkaamisessa on samaa toimintaa, vaikkei levyltä löydykään yhtään Prime Moverin kaltaista tappohittiä.

Jos ja jos ja jos. Jos biisit olisi tehty edes astetta vakavammin eikä hommaa olisi ulkoasun puolelta lyöty läskiksi näin surutta, voisi melkein luvata suosion olevan reippaasti suurempi. Onhan väki aikaisemminkin saatu pukeutumaan merimieslakkeihin ja lätkäisemään koppalakkimerkit hihoihin, vaikka yhtyeessä soittaisikin homppeli-imagon kanssa kikkailevia turskankalastajia.

Hevifestarin aamukrapulassa nähtynä varmasti silmät avaava yhtye. Levyltä kuunneltuna sopii parhaiten niille, jotka etsivät heavyltään lähinnä taustamusiikkia toisesta juopottelupäivästä eteenpäin – talvisen täysikuun aikaan on turha istua pimeässä huoneessa ja odottaa pääsevänsä synkistelytunnelmaan, jos Roctum on soittimessa.