Bad Afro

Back To The Grave esittelee Flemareiden pimeämpää puolta, eli pääosin sinkkujen b-puolia ynnä muita harvinaisuuksia. Mukaan settiin on heitetty pari uuttakin täkyä, joten myös tiukan linjan diggareille kokoelmasta löytyy jotain pureskeltavaa. Mikään totaalinen kaappien putsaus Back To The Grave ei kuitenkaan liene, sillä mitään kännihupailuja tai täydellisiä kuriositeetteja ei sille ole lähdetty änkeämään. Hyvä niin.

Levy alkaa kahdella uudellä biisillä, Running On Fumes ja Black Moon, jotka ovat selvää a-luokan tavaraa - itse asiassa ensimmäisen voisi jopa nostaa yhdeksi bändin terävimmistä raidoista ikinä. Molemmat ovat Sky Pilots-sessioiden tuottamia hedelmiä, jotka jostain syystä eivät kyseiselle pitkäsoitolle päätyneet. Cover-osaston kappaleet eivät puolestaan kovin yllättävistä suunnista tule: The Sonics, The Wailers (ei se Bob Marleyn yhtye), The Renegades ja Grand Funk Railroad ovat kautta aikojen olleet Fleimareille selviä tiennäyttäjiä ja inspiraation lähteitä. Sideburns-luennat ovat toki perinnetietoisia vetoja, mutta eivät liikaa alkuperäisiä kunnioittavia. Hieman yllättävämpi on James Gangin tutuksi tekemä Funk 49, jossa Fleimarit osoittavan hallitsevansa mainiosti myös rytmikkäämmän ilmaisun.

Yleensä tämän kaltaisen koosteet eivät juuri mieltäni lämmitä, mutta Flaming Sideburns on selvästi panostanut sataprosenttisesti myös tähän julkaisuun. Huoletta voikin sanoa, että Back To The Grave ei lainkaan kalpene yhtyeen “oikeille” studiolevyille.