SaraLee: Darkness Between

Firebox

SaraLee listaa Mikseri.net-sivullaan idoleinaan ja vaikuttajinaan mm. Motörheadin, Panteran ja Slayerin. Digata toki saa, mutta heidän omalla musiikillaan ei ole näiden yhtyeiden kanssa mitään tekemistä. Sen sijaan listasta löytyvät HIM ja The 69 Eyes kuuluvat läpi paljon selkeämmin. Minulle tulee mieleen myös The Rasmus.

On vaikea sanoa mikä ärsyttää eniten, rikkeettömäksi hiottu ja kuluneimpia koukkuja kierrättävä soitto, laulajan vivahteeton mourunta, vai levyn tukkiminen täyteen äänivalliballadeja. Myös kappaleiden nimet ja sanat (Loneliness O.D. ) ja trendikäs glam-meikkaus ovat hyviä vaihtoehtoja. Yhtyeen suurin synti on siis muotoseikkojen hallinta (varmasti ammattitaitoisen studioväen avustuksella): tässä musiikissa ei ole mitään mihin tarttua, ei pienintäkään askelta polulta.

SaraLeen musiikki on suoraan radioaalloille ja teinityttöjen itkettämiseen suunnattua. Miesyleisöä pyritään kosiskelemaan antamalla yhtyeelle naisen nimi ja laittamalla kanteen vain kauniinpuoleisen naisen potretti (kaikki jäsenet ovat miehiä). Ja nimi on vielä sama kuin Gang Of Fourissa ja Robert Frippin kanssa soittaneella basistilla, kriitikon innostamiseksi. Grr.

Tällaiset bändit ovat vihattavia.