Nailboard Records

Debyyttinsä julkaissut Taak luokittelee itse musiikkinsa "ugri-doomiksi". Sanaa "doom" ei tässä pidä kuitenkaan yhdistää Candlemassin tai My Dying Briden kaltaisiin bändeihin, vaan genren kantaäiti Black Sabbathiin (joka ei tosin ole ainoa Taakia innostanut 70-luvun bändi). "Ugri" puolestaan viittaa pohjoiseen synkkyyteen, jota sanoitukset ilmentävät (viroksi, mutta kansilehteen on painettu englanninkieliset tiivistelmät).

Tämän kuvauksen perusteella Taak vaikuttanee metallibändiltä, etenkin kun sen jäsenet vaikuttavat myös myöhempien aikojen doomia soittavassa Dawn Of Gehennassa. Näin ei kuitenkaan ole. Taak on enemmän hevi kuin metalli, ja retrosoundin luulisi vetoavan myös näitä molempia kammoaviin vanhan rokin ystäviin. Vaikka raskailla rock-riffeillä onkin levyn kappaleissa iso rooli, on hammondin ääni dominoiva. Puhumattakaan Mart Kalvetin kiljuvasta lauluäänestä, joka voi jakaa mielipiteitä.

Kalvetin dramaattinen tulkinta luokin vahvan mielleyhtymän Kuusumun Profeetan retroheviin. Toisaalta urkujen luoma aavemainen tunnelma on kuin Dimmu Borgirin varhaisilta norjankielisiltä levyiltä. Ja kun bändi pistää nopeamman vaihteen silmään (Trots), ollaan jossain Trio Niskalaukauksen tontilla. Tärkeintä on kuitenkin, että Koerapööriöön kappaleet ovat erinomaisen toimivia, ja vironkielisen laulun eksotiikka vähentää tuttuuden tunnetta. Myös vesivärein maalattu kansivihko on värikkyydessään kaunista katseltavaa.