Bruce Springsteen: We Will Overcome - the Seeger Sessions

Columbia

Bruce Springsteenin ensimmäinen coverlevy koostuu folk-laulaja Pete Seegerin (1919-) esittämänä tutuksi tulleista lauluista. Levyllä Springsteeniä tukee 13-henkinen, mm. banjolla, torvilla, viuluilla, pianolla ja taustalaululla varustettu orkesteri.

Kappaleet ovat puhdasta traditional-kastia, spirituaaleja ja folkia, joilla jokaisella on oma historiansa. Esimerkiksi Jesse James on kirjoitettu miehen murhan jälkeen 1882 ja lastenlaulu Froggie Went A-Courtin´ (suom. Saku Sammakon kosiomatka) on kirjattu ylös ensimmäistä kertaa 1600-luvulla. Levyllä esitettävä materiaali on epäilemättä siirtynyt Johnny Cashin sukupolveen jo äidinmaidossa ja inspiroinut useita amerikkalaisia lauluntekijöitä John Fogertystä Bob Dylaniin.

Moni lauluista oli tarkoitettu tarinan kertomiseen ja sen välittämiseen. Niinpä samaa melodiaa voidaan toistaa monta säkeistöä ilman c-osia tai muita väännöksiä, jopa instrumentaaliosiot mukailevat yleensä päämelodiaa. Orkesteri värittää onneksi kappaleita suuren soitinarsenaalinsa kanssa, välillä paahtaen ja välillä hissutellen, eikä tylsyys pääse iskemään.

Legendan mukaan levyn kappaleet on nauhoitettu suoraan nauhalle hyvin vähällä tai olemattomalla harjoittelemisella muutaman päivän aikana. Jos se tarkoittaa vapautuneesti ja löytämisen riemulla soittamista, ei legendaa ole syytä epäillä. Gospelpläjäys Jacob´s Ladderissa taustalaulu ja torvet nostavat meiningin niin hurmokselliseksi, että seuraava aste olisi enää kielilläpuhuminen. Folkiin liittyvää hulvatonta hillbilly-stereotypiaa taas kuvastaa parhaiten levyn aloittava, traktorit ja farkkuhaalarit mieleen tuova Old Dan Tucker.

Melankoliaa on myös. Koskettavampia esityksiä on alunperin Napoleonin sotien aikainen irlantilainen kansanlaulu Mrs. McGrath;´Then up comes Ted without any legs / And in their place are two wooden pegs / She kissed him a dozen times or two / Saying My son Ted is it really you?´. Myöskään orjuudessa kehittynyt spirituaali Mary, Don´t You Weep ei ole sitä heppoisempaa osastoa.

Kappaleet kertovat elämän koko kirjosta, ilosta ja surusta, tappiosta ja uskosta parempaan. Yli viisikymppisen Springsteenin käheä ääni tuo niihin karheutta ja uskottavuutta. Siloposkisempi kaveri olisi helisemässä tällaisen tavaran kanssa. Jos melodia on keskinkertainen, se ei luultavasti kestä kolmea vuottakaan, saati sitten kolmeasataa. Nähtäväksi jää, onko Reel-2-Reelin I Like To Move It selvinnyt kansanlauluksi vuoteen 2350 mennessä.