Likeminded: Spaniel –ep

Parasta poppia Hämeenlinnan seudulta pitkään aikaan! Muutamia kehuja kuulin ja livesettiäkin pääsin seuraamaan, joten jotain hajua Likeminded –kolmikon materiaalista oli jo pohjalla, ennenkuin käteeni lykättiin Spaniel –ep. Levyn väliaikaisissa kansissa herkkä puudeli tiputtelee torttua, kertonee jotain poikien pilkkeestä silmäkulmassa. Yhtyeen kokoonpano vahvistaa mielikuvaa: laulu ja kitara Kevin Kosher, basso, taustalaulu ja stunttikitarat Jarvis Kosher ja räjähdykset, kadotus & helvetintuli Kantri-Jyri. Siinäpä faneille pureskeltavaa!

Ep –levy koostuu neljästä varsinaisesta kappaleesta, levyn avaava Hellfire! toteaa vain I’m the god of Hellfire hivenen Prodigyn Firen hengessä. Biiseistä vastaa pääasiassa KosherBrothersin tuuheampihiuksinen osapuoli Kevin, kolmosraita Reality Bites on basisti Jarvisin käsialaa. Magic Button starttaa hilpeällä kitaralla. Hivenen melankolista otetta, mutta aurinkoisesti ja rokaten. She’s got a magicspell trapped on my mind and I’m always one step behind of her... tai tuohon suuntaan. Kun on ennen kuullut Kevinin vääntävän poppia vain suomen kielellä (paitsi lainakappaleissa), niin hiton hyvin tuo kansainvälinen pop –kieli taipuu Likemindedin ralleissa.

Todellisuus puree eli Reality bites alkaa sanoilla Stuck here in the little town. Been there... Kertosäe on komea: ...Remembering the summer, remembering the nights, I’m realising only, the Reality Bites. Hyvin juoksee, viihtyisi varmaan radioaalloillakin. Hivenen rauhallisempaan otteeseen siirrytään Kodak Momentsissa, joka nimensäkin mukaan muistelee valokuvanomaisia välähdyksiä, muistoja kauan kaivatusta rakkaasta. I will always keep you right beside my heart. Herkkää. Päätösraita Let It Rain omaa ehkä hiteimmän kertosäkeen: Let it rain, over me, let it rain, I don’t mind, let it rain, on sunday, let me drown, today. Komeita kappaleita rakkaudesta ja sen murenemisen jättämästä kaipauksesta. Jotenkin vain, poikkeuksena moniin niin sanottuihin itkuvirsiin, Likeminded ei kuulosta luovuttavan, vaan näkee valoa tunnelin päässä.

Kyllä pojilla tuntui materiaalia riittävän kolmen lyhyehkön livesetin verran, joten ei muuta kuin pitkäsoittoa veivaamaan. Eiköhän se lopussa se kiitos seiso, minä ainakin toivon parasta. Siihen asti veivaan Spanielia, tuo mukavaa vaihtelua sängynalusvillakoiriin. clean butterfly, mean motherfucker, still my baby no. 1.

Kommenttien keskiarvo:

walbu kommentoi 13.08.2002:

Pisteet:

perkele mikähän siinä nyt oikein on, että spanielin biisit ovat jääneet kuin kalaverkko korviini jumiin. juuri tällä hetkellä kiekon voisi julistaa kuukauden soitetuimmaksi meikäläisen hittilistalla... kertakaikkiaan vaan täytyy myöntää vartiaisen ja pitkäsen luovan hienoja popveisuja. vähän vielä ulkoasuun ja koko hommaan siloisuutta, niin suomen poppikansa on pötköllään