The Unisex: White Days

Shifty Disco

Typer�sti nimetty metroseksuaaleista koostuva ruotsalaiskvintetti soittaa �klassista� toisen aallon brittipoppia, jossa on kyse ep�ilytt�v��n kuonaan kohdistuvasta retroilusta. Unisex ei el�v�it� perinnett�, eik� se ole mill��n muotoa tuoreen kuuloinen, kuten heid�n esikuvansa olivat aikoinaan.Yhtyeen musiikki on laiskan pulskeaa l�nkytyst� ja sentimentaalista vonkumista, josta tulee mieleen jyv�ns� kadottanut Oasis. Parhaimmillaan se kuullostaa jonkinlaiselta pehmoversiolta The Soundtrack of Our Livesista.

White Days on kolmesta aikaisemmin julkaistusta EP:st�, sek� muutamasta t�yteraidasta koostettu kokonaisuus. Studioraidat soundaavat ihan asialliselta, eik� Jonas Linde ole yht��n hassumpi laulaja. Unisexin ongelma on kuitenkin perustavalaatuinen: Hyv�t biisit ovat v�hiss�, eik� yhtye osaa sovittaa potentiaalisiakaan aihioita mielenkiintoisesti. Kaikki biisit ved�t��n l�pi samanlaisella komppauksella, eik� dynamiikasta ole tietoakaan. Live- ja remix-kappaleiden laittaminen debyytti-pitk�soitolle tuntuu my�s k�sitt�m�tt�m�lt� ajatukselta, varsinkin, kun biiseiss� ei tunnu olevan sellaisia ideoita, jota kannattaisi ty�st�� uudelleen.