Chris Isaak: Best Of

Reprise

Useista laadukkaista levytyksistä huolimatta Chris Isaak ei ole ikinä saavuttanut ansaitsemaansa tunnustusta lauluntekijänä. Tilannetta on luonnollisesti vaikeuttanut se, että Isaakiin lyötiin Wicked Gamen suurmenestyksen myötä armoton ”yhden hitin ihme”-leima, joka on sinnikkäästi seurannut miestä aina näihin päiviin asti. Siitä eroon pääseminen on historian valossa osoittautunut käytännössä katsoen mahdottomaksi – ja näin kävi myös Isaakin tapauksessa.
Hieman kärjistäen voidaan myös sanoa, että Chris Isaak on syntynyt aivan väärään aikaan. Miehelle, joka kaivaa musiikkinsa suurimmat vaikutteet 50-ja 60-lukujen synkkätunnelmaisista ja hidastempoisista balladeista, ei aikamme pikaruokakulttuurissa ole yksinkertaisesti ollut tarpeeksi tilausta. Wicked Gamen aikaisen suosionkin selittänee pitkälti kappaleen oivallinen käyttö sukupolvemme merkkiohjaajiin kuuluvan David Lynchin Blue Velvetissa. Leffa, josta kappaleen repertuaariinsa bongasi aikanaan esimerkiksi muuankin Ville Valo.

Samalta levyltä (Heart Shaped World, 1989) löytyi toinenkin Isaakin ainutlaatuisuuden tiivistänyt kappale. Vaikka Blue Spanish Sky on sekä tekstinsä että säveltensä puolesta itse kuolemaakin mollivoittoisempi, on siinä samalla jotain äärimmäisen lohduttavaa - jos maallisten kipujen loppumista tuonelan porteilla nyt niin kovin lohdulliseksi voi kutsua. Tässä valossa onkin ehkä vain hyvä, ettei toista Isaakin tunnettua viikatemies-balladia, Funeral In The Rainia, ole Best Of-kokoelmalle kelpuutettu.

Täydellisen kokoelman työstäminen yhdeksän pitkäsoittoa julkaisseen artistin urasta on erittäin vaikeaa. Chris Isaakin tapauksessa on toteutettu sitä kaikkein simppeleintä tapaa, eli mukaan on ympätty sinkut ja eniten radiosoittoa saaneet biisit, sekä joitain uusia täkyjä parilla coverilla (mm. Cheap Trickin I Want You To Want Me) höystettynä. Ihmeellisintä onkin, että todellista ässä-luentaa Neil Diamondin Solitary Manista ei ole levylle mahdutettu. Kappale, josta jäljet johtavat jälleen erääseen hyvin ulkomailla menestyneeseen suomalaisbändiin.

Nyt jos koskaan, on aika kirjoittaa Chris Isaakin nimi ylpeästi siihen samaan jatkumoon, johon aiemmin on liitetty mm. nimet Roy Orbison, Scott Walker, Fred Neil ja Harry Nilsson.

Kommenttien keskiarvo:

SamiN kommentoi 29.06.2006:

Pisteet:

Varsin osuva arvio. Isaakilla on pettämätön tyylitaju ja helevatan komea ja tunnistettava laulusoundi. Pitänee hankkia levy käsiini, sillä itsellänikin on takuulla jäänyt montaa hienoa vetoa kuulematta. Ja Wicked Gamehan on ihan klassikko.