The Others: Monochromeset

Bone Voayge

The Others on 22-Pistepirkkojen jo vuosikausia toiminnassa ollut, mutta vasta nyt ensimmäisen pitkäsoittonsa julkaiseva ”alter ego-yhtye”. Emobändistä The Others eroaa lähinnä suoraviivaisemman ja selkeämmin autotallirockin suuntaan kumartavan ilmaisunsa puolesta. Ja tietysti siksi, että se esittää ainoastaan vuosikymmenien patinoimia cover-versioita.

Levylle päätyneet kappalevalinnat eivät juuri yllätä. Kaikkien garagefanien epäjumalalta Link Wraylta on mukaan mahtunut peräti viisi näytettä, kuuluisimpana jo vuosia Pistepirkkojenkin keikkasettiin kuulunut Rumble. Muut Wray-täkyt eivät aivan samanlaisella sykkeellä etene, vaikka The Others onkin pystynyt puhaltamaan niihin asiaankuuluvaa autenttisista henkeä. Tätä on varmasti edesauttanut se, että koko kiekko on väsätty ”vanhan ajan” aikatauluilla – eli muutamassa päivässä. Näinä soundimasturbaation (johon Pistepirkotkin mm. Rally Of Lovella sortuivat) luvattuina aikoina tämän tyyppinen toiminta on vain ja ainoastaan kannustettavaa.

Vaikka P-K, Espe ja Asko ovatkin eksyneet syvälle Link Wray-viidakkoon, on mukaan mahtunut hieman vähemmän itsestäänselviä versiointeja. Yksi hienoimmista The Kinks-biiseistä, This Strange Effect, saa The Othersin käsissä ansaitsemansa luennan. Erittäin hieno ja ehdottomasti liian vähälle huomiolle jäänyt Ray Daviesin pienoinen mestariteos! Onnistunut on myös Everly Brothersin alkuperäinen ja Nazarethin liiankin tunnetuksi tekemä Love Hurts. Sanomattakin on selvää, että The Othersin versio osuu lähemmäksi alkuperäistä, eikä siitä löydy Nazarethin tavaramerkiksi muodostunutta pateettisuutta.

Monochromeset on Pistepirkoille selvä – ja pääosin onnistunutkin – hauskanpitoprojekti, jonka debyyttituotos löytänee takuuvarmasti tiensä yhtyeen fanaattisimpien seuraajien hyllyyn. Niille, jotka ovat mieltyneet trion kokeellisempaan ja elektronisempaan puoleen, ei levy kuitenkaan mikään pakko-ostos ole.